Tuopin Ääressä: Olutarvioissa: Pyynikin Mosaic Lager ja Dammer Pils

Hikinen iltapäivä taittuu kohti iltaa. Varjot pitenevät ja jano.. Jano on kasvanut.— 
Pysähdyn matkalla Aatun valintaan, natsisiwaan, eli Lidliin. Lidl on menneen vuoden aikana nostanut buumin myötä valikoimiinsa muutamia pienpanimotuotteita. Pääasiassa Soria, Pyynikkiä, Suomenlinnaa ja Laitilaa. Sekaan on ujutettu parit Brewdogit ja Paulanerit myös perinteisten Veikkojen, Perlenbacherien ja Grafenwalderien sekaan.— 

Silmäni bongaavat hyllyiltä samantien pari uutuutta: Pyyninkin Mosaic Lager ja Dammer Pils.— 
Helkkari.. Lompakkoa kuumoittaa, mutta hintalappu on vielä hallittavissa. Samalla mietin menneitä kokemuksiani Pyynikin kanssa. Tummat ovat olleet yleensä perhanan kovia, mutta vaaleissa on ollut enemmän huteja, kuin osumia. Mielessä painaa erityisesti taannoiset Juti ja Fingerpori, jotka no.. Olivat laadullisesti enempi vähempi pilalla. Voisiko kuitenkin puhtaat Lager-hiivat pelastaa? Janottaa. Teen kompromissin ja nappaan molemmat, sekä yhden saksalaisen weissen, ettei harmittaisi jos tulisikin kaksi kotimaista hutia.

Suihkun kautta alan väsäämään vesipiippua kuntoon. Nautiskelun, hekuman ja sodoman turmiollinen kiilto silmissäni siirrän toimistoa ulos. Väännän helposti laulettavaa kotimaista kesäistä humppaa taustalle. Tiiätteks.. Ajellaan Tandemilla, juodaan kesäviiniä ja kuunnellaan sitä suomirokkia. Ihanata. Inhoan karaokea,mutta yhteislauluillat voisivat olla poikaa. Sielussani asuu siis pieni ruotsalainen, joka kaipaa jotakin Skanssenia jokaiseen kylään, jokaiseen kapakkaan? Ei ihan.

Olut viilenee pakastimessa sopivasti, piippu palaa ja kirjoituskone on iskussaan.— 

Ensimmäisenä lasiin solahtaa Mosaic Lager. Mosaic on yksi näistä uuden aallon suosituista humalalajikkeista, josta itse povasin muutama vuosi sitten seuraavaa Citraa.

Ulkoisesti kauniin sameahkoa kultaista olutta hennolla vaahdolla.

Jos tuoksussa onkin pientä villasukkaista tunkkaisuutta, mutta alla piilevä vieno trooppishedelmäinen ote mustikkapensaalla viehättää. Jopa siinä määrin, että mietin pitäisikö oluita ja vesipiippua ruveta parittamaan, kuten ruokaa? Jos tämä olisi vähän överimpää tykitystä kenties Adalyan Blue Moon sopisi kaveriksi (mustikka-minttu).

Maussa pieni tunkkaisuus muuttuu ja poistuu. Kevyen viljaista mallaspohjaa, kuivaa keksiä jota humalointi täydentää. Hentoa tropiikkia, sitrusta ja sellaista mosaicin ominaismakua, josta en pääse koskaan kiinni. ”Hedelmää, joka on ollut villasukassa”.

Keveää, iisiä. Grillausbisseä selkeästi. Toimii janoon ja yllättää edellisten pettymysten jälkeen. Pakko korkata se Pils..

Tätä asiaa ajatellessani telepaattinen yhteys toimii taas ja sisältä kaikuu huikkaus: ”Otatko tän oluen täältä kaapista”. Muy bueno.

Dammeri valuu pikamarssia lasiin. Edellistä vaaleampaa ja sameampaa. Vaahto kestää aavistuksen paremmin.

Tuoksu tarjoaa keveää ruohoisuutta, kukkia ja marjapensaan lehtiä. Iisiä, ei suurta jytkyä.

Maussa on hyvin hentoa vihanneskeittoa. Onneksi ruohoisuus ja kukkaketo peittävät tätä. Hennosti maltaista makeutta häämöttää taivaanrannassa. Kokonaisuus valuu kuitenkin positiiviseksi.

Keveää, kohtalaisen raikasta ja helppoa juotavaa. Toki voisi toivoa vielä vähän puhtautta ja pari lapiollista lisää humalaa sekaan.

Oikeastaan loppuun voisi todeta sen miten hemmetin paljon pidän rapealla kädellä humaloiduista pilsseistä/pilsnereistä (suodattamattomista sellaisista). En kaipaa jenkkikamaa niihin, koska eurooppalaisessa humalassa on vaan sitä jotakin joka kutittaa mieltä ihan hemmetisti nykyään.— 
Arvosana molemmista:


HLS: 4/10

aikakausilehti