mainos
hartwall mainos

Tyttö ja tuoppi: Craft Beer Helsinki: perjantain tapahtumaraportti

Festareilta olisi saanut ostaa oman humalaköynnöksen
Kuva kertoo omaa kieltään Omnipollon tarjonnasta. Vähissä oli oluet jo perjantaina iltapäivällä.
Pääsimme Craft Beer Helsinkiin vasta perjantaina ja päivä alkoi vähän kangerrellen. Olimme suunnitelleet ottavamme ekana testiin Omnipollot, jotta välttäisimme illan pitkät jonot. Omnipollot olivat kuitenkin ehtineet edellisenä päivänä huveta jo melkein olemattomiin ja valitettavasti kaikki meille entuudestaan tuntemattomat oluet olivat loppu. Suunnitelmat menivät uusiksi siis. Tästä joutuu kyllä sanomaan, että ei ole kivaa, jos jonkun panimon oluet loppuvat melkein kokonaan heti ekana päivänä, eikä siitä tiedoteta missään. Jotkut tulivat varmasti festareille juuri ja jopa ehkä pelkästään Omnipollon takia ja jopa ihan tiettyjen ennennäkemättömien tuotteiden takia.— 
No, onneksi festareilla oli rutkasti muutakin kiinnostavaa maistettavaa ja tavallaan oli ihan hyväkin vähän poiketa kaavoista ja maistella kaikenlaista oman listan ulkopuolelta. Mukana oli paljon itselleni vieraita panimoita, joten jännyyksien maisteluun tilanne oli varsin otollinen. Laadukkaita tuotteita löytyi lopulta lasiin paljon ja se lasi, niin, se oli sellainen jalallinen ja aika passelin mallinen.
Jätskiä ja sahtia
Makun tiskillä oli kaksi jännää uutuutta, joita piti maistaa heti alkuiltapäivästä: sahti ja imperial stout -jäätelö. Jäätelö oli maukasta, kermaisesta mausta erottui pientä maltaisuutta ja hitunen tervaa. Sahti oli makuuni sopivan vähän makea, banaaninen ja mukavan havuinen.

Vanilla Milkshake
Guineun ja La Quincen Vanilla Milkshake oli kermakaakaon ja kahvipapujen makuinen, silkkisen pehmeä olut, jota oli mukava vaan makustella ja fiilistellä. Tällaiset oluet eivät ole vahvimmillaan tungoksen keskellä nautittuna, mutta tämä yksilö onnistui saamaan minut hetkeksi unohtamaan väenpaljouden ja melun. Näin Vanilla Milkshakea ja Vanilla Black Velvetiä maistettuani olen alkanut kovasti kaipailemaan Espanjan pöllösten tuotoksia myös kotimaisteluun.
Tanker & Hiisi Silly Juice johdatteli happamien maailmaan, jossa tuli vietettyä aika paljon aikaa perjantaina. Makua hallitsi mustaherukan ja superhappaman jogurtin yhdistelmä. Oikein mehukas ja kesäinen tumma sour.
Hiisi vastasi CBH:n mainioimmasta hapanolutelämyksestä. Itsen menekki tuntui olevan jatkuvasti ihan reipasta, eli vissiin joku muukin oli ruksinut tämän omaan tärppilistaansa. Gooseberry souriksi tituleerattu tuote maistui kyllä mielestäni karviaisen sijaan ihan selvältä veriappelsiinilta ja vieläpä varsin huomattavassa määrin. Mikään pelkkä sitrusmehutsydeemi Itse ei ollut, sillä maussa oli myös selvää humalakäpyisyyttä. Sanottakoon vielä tässä blogin puolellakin, että olin hyvin kiitollinen Hiiden musiikeista virallisen tapahtumamusiikin, eli pissispopin ja kaiken maailman Nikke Ankaroiden pissisten metsästysräppien seassa. Olen jo sen verran kalkkis, että pidän vanhan hyvän ajan rock-musiikista.
Pohjoisen jättiläinen
UG:n veikeät jääkaappihanat
United Gypsiesin Pohjoisen Jättiläinen oli tällä kertaa kypsyneempi ja tasapainoisempi kuin viime näkemällä kevään HBF:ssä. Humalakäpyä, kastanjaa ja karamellia höystettynä pikantin pihkaisella loppumaulla. Festariolosuhteista ja ei-niin-puhtaasta lasista huolimatta yksi perjantain parhaista makukokemuksista.
Nolla ja megavaahto
Tulipa päivän aikana maistettua myös yksi holiton olut, nimittäin Humaloven Nolla. Limettisyys oli Nollassa kevyesti kipristelevää ja jos en olisi ennakkoon lukenut oluen voltittomuudesta, niin olisin arvellut tätä vähintään 2-3-volttiseksi. Nolla oli virkistävää ja hedelmäistä janojuomaa, mutta samalla kuitenkin jollain tasolla olutmaista olutta. Juuri sellaista kuin alkoholittoman oluen minun mielestäni pitäisikin olla. Näitä lisää, kiitos! Makeat mallasmehut on niin nähty.
Maukas dosa
Muutama sana myös ruokatarjonnasta. Ruokapuoli oli luvatun monipuolinen (mm. burgeria, kimchiä, dosaa ja nachoja) ja iltapäivällä annoksia sai jonottamatta (illalla jonot olivatkin sitten jo melkoisia, ainakin Social Foodin burgerijono oli jokseenkin loputtoman näköinen). Omnamin tiskiltä sai kasvisravintolan tavaramerkiksi muodostuneita dosa-lettuja ja päätimme napata sellaiset. Kukkakaalilla, linsseillä ja perunalla täytetty dosa oli maukas ja taitavasti maustettu, kuten ennakkoon oletinkin. Oli kiva saada oluttapahtumassa vaihteeksi muutakin kuin perinteistä pubiruokaa.
Loppuun jokunen kehitysehdotus satunnaisjärjestyksessä. Nämä perustuvat omaan perjantain kokemukseeni, eivätkä välttämättä kaikilta osin vastaa festarin yleiskuvaa:
– Maksukorttisysteemi oli tavallaan ihan kätevä, tavallaan ei sitten yhtään. Sisääntulopisteessä sai kivasti ladattua haluamansa summan kortille, lisäksi oli valittavissa myös valmiiksi ladattuja 25 ja 45 euron kortteja. Pois lähtiessä oli helppo tiputtaa tyhjä kortti palautuspisteelle. Vaan entä jos kortille jäi vielä käyttämätöntä rahaa, jotka olisi ollut ihan jees saada sieltä pois? Ai, siellä portilla ei annetakaan rahaa takaisin? No, ihan mielellänihän minä menen takaisin alueen perimmäisen nurkan palvelupisteeseen noin 50 henkilön jonoon odottelemaan, josko omansa saisi takaisin ennen puoltayötä. NOT. Ensi vuonna korttien rahojen takaisinmaksu vähintään kahteen pisteeseen, kiitos.
– Vessan edessä olleita miesten kusilaareja ei ollut kauhean diskreetisti sijoitettu, toivoisin, että ne voisi laittaa jatkossa johonkin muualle kuin bajamajojen kulkuväylälle. Kaikki naiset eivät tykkää kulkea vessaan tarpeillaan olevien miesten muurin läpi pujottelemalla. Osa naisista saattaa sen takia jopa lopettaa festarikäynnin lyhyeen.
– Jonoja, jonoja, jonoja joka paikkaan. Helsingin oluttapahtumissa alkaa olla aivan liikaa jonottamista ja helposti koko paikallaoloaika menee jonottamiseen, kun jonotat ensin tunnin sisäänpääsyä ja sitten alat jonottaa tiskille, jonka jälkeen siirryt jonottamaan ruokaa ja lopulta rahojesi palautusta. Jos näitä jonoja saisi jotenkin vähennettyä, niin olisi kiva. Kokeillaanko vaikka ottaa mukaan pari hampurilaistiskiä ja pari infotiskiä enemmän, jos se auttaisi? Oluita voisi myös varata mukaan isomman määrän, jotta ne eivät loppuisi heti ekana tapahtumapäivänä (vrt. Omnipollo, jonka valtava kysyntä ei varmaan tullut täytenä yllätyksenä).

-— Kokonaisuutena festari oli ekakertalaisen näkökulmasta kiva ja rento, mutta paikka paikoin hiukkasen liian kotikutoisen oloinen. Pienillä viilauksilla, esimerkiksi musiikkiin panostamalla, teltat kunnolla kiinnittämällä (keskialueen teltat tippuivat vaarallisen näköisesti ihmisten niskaan ainakin kerran), oluiden saatavuudesta tiedottamalla sekä tuoleja ja sohvia lisäämällä toteutusta voisi parantaa paljon.