Tyttö ja tuoppi: Ekaa kertaa Olutsatamassa

Viime viikolla olin OlutSatamassa ekaa kertaa. Jo viime kesänä mietin, lähtisinkö katsomaan tätä järvenrantamaisemissa järjestettävää olutfestaria, mutten saanut Jyväskylän viikonloppureissua sovitettua aikatauluihin. Nyt matkaan lähdettiin jo perjantaina ja ehdimmekin olla OlutSatamassa kahtena päivänä kumpaisenakin muutaman tunnin ajan.
Perjantaina järven rantaa pitkin kävellessä tunnelma oli odottava. Harvinaislaatuinen kesäkuinen lähes helteinen päivä ja aurinko nostivat hilpeän fiiliksen pintaan. Festarialueen viereinen nurmikko näytti olevan täyteen ahdettu ja Olutsataman suomalaishenkisen pressuaidan raoista näkyi pieniä vilauksia tiskeistä. Portilta käteen annettiin ranneke, jonka lisäksi piti ostaa erikseen haluttu määrä maksulippuja. Lasi sisältyi ennakkolipun hintaan.— 

Mika ja Aniko puhuivat mm. oluen panemisesta sekä oluesta ja ruoasta
Sisään astuessa alue paljastui yllättävänkin isoksi ja monipuoliseksi, tiskien lisäksi paikalla oli jokunen ruokakoju (mm. huikeita jonoja kerännyt Naughty Burger ja street foodiin keskittynyt Taikuri), esityslava ja pikkuinen nurmikko. Olutjäätelöä ja olutcocktailejakin olisi kuulemma löytynyt alueelta, mutta jätskit loppuivat ilmeisesti erittäin pian ja cocktailit oli päätetty rajata premium-lipun ostaneille. Festareilla siis oli erillinen pieni osasto, joka oli vain premium-lipun ostaneiden käytössä ja jolla oli omat tarjoilunsa.
Coolheadin slush Filip’s Lemon Gose ja ei-slush Blueberry Pie

Mieheni maistoi Coolheadin tiskin kotisirkkoja: kuulemma olivat lähinnä friteeratun makuisia
Vaikka cocktailit ja jätskit jäivät kokeilematta, kesäfiilistä sai nostatettua muillakin herkuilla. Coolheadin tiskillä oli slush-kone, jolle oli hetkittäin suorastaan tukalan kuumalla festarialueella tarvetta. Kategorisesti en ehkä varsinaisesti voisi sanoa suosivani viiden sentin jäähilekuorrutuksella varustettuja oluita, mutta tässä kohtaa tein poikkeuksen. Ja oi, miten ihaniksi slushit osoittautuivat! Varsinkin sitruunamehumaiseen, lempeän suolaiseen Filip’s Lemon Goseen jäähileet sopivat saumattomasti. Myös tumma slush-olut Maple Choco Vanilla Sundae oli herkullinen, joskin tummasta oluesta jääpinta tuntui tekevän hieman liian kylmää ja siksi myös vähän vähemmän voimakkaan makuista. Maitokahvisuus ja suklaisuus puskivat kuitenkin esiin ihan reippaalla intensiteetillä jäähileestä huolimatta.

Maistilan oluttiski oli taas yksi niistä paikoista, joihin tiesimme jo ennakkoon jäävämme jumiin molempina päivinä. Kaksi olutta iski omaan makuuni parhaiten: happaman mustaviinimarjainen, tummasuklaakohvehtinen ja hieman lakritsinen hapanolut Tumma Tamma ja belgihiivalla höystetty, pehmeän kermainen, talkkunainen, lakritsinen ja kahvinen Riutunkainalo Baltic Porter.

Makun tiskiltä löytyi yksi festarin erikoisimmista tuotteista, eli Jasun Muru. Jasun Muru oli niin sanottu viiniolut, jonka maku oli myös jännä sekoitus punaviinille ja oluelle ominaisia elementtejä. Oluessa kevyt happamuus, marjaisuus, viljaisuus, nahkaisuus ja tammisuus oli saatu jotenkin oudolla tavalla sopusuhtaisesti mahdutettua samaan pakettiin. Osuva kokeilu, näitä lisää!
Hapanolutpuolella festarin anti oli vähintään kohtuullista. Kaksi kiinnostavimmista hapanoluista, Öö de Kolome ja Katkera Nunna tarttuivat käteen Fiskarsin tiskiltä. Öö de Kolomen maistelua voisi parhaiten kuvailla nenän työntämisenä vadelmapuskaan, sen verran mukavasti oluessa oli vattua. Katkeran Nunnan maku puolestaan oli onnistuneen hapan, sopivasti suolainen ja kirpakan karpaloinen. Kivoja ja kotoisia oluita kumpainenkin.
Vaikka festari keskittyi kotimaisiin oluisiin, oli mukana myös yksi ulkomainen panimo, nimittäin virolainen Tanker. Tankerilta tuli maistettua useampikin olut, mutta paras ja mieleenpainuvin oli ehdottomasti flanders red -tyylinen Ketser. Ketser oli aika klassisen tyylinsä edustaja, eli kastanjaisia, puunkuorisia, piimäisiä ja punamarjaisia makuja riitti vaikka muille jakaa ja happamuus pisti suun mutrulle.

Parhaiten festaripäivistä jäivät mieleen lämmön ja auringon lisäksi monilla tiskeillä olleet mukavat aurinkotuolit, säkkituolit ja sohvat. Mukavissa tuoleissa lojuminen ja oluiden maistelu olivat aika kiva yhdistelmä. By the way, kerrankin festari, jolta ei istumapaikkoja puuttunut! Tunnelma oli rento ja alue sopivasti täynnä. Sanoisin, että kokonaisuutena OlutSatama oli ehdottomasti yksi kivoimmista ja kotoisimmista kokemistani suomalaisista festareista tähän mennessä. Kannatti siis lähteä Jyväskylään ja voi hyvinkin olla, että minut näkee samoissa maisemissa myös ensi kesänä.
Ps. Lisää ruokakojuja ja isompi erä olutjätskiannoksia ensi kesäksi, kiitos 🙂
Lisätietoa Olutsatamasta:

aikakausilehti