mainos

Tyypilliset virhemaut kotioluissa

Tyypilliset virhemaut kotioluissa ovat

Hapan maku
Hygienia on vaikeata korostaa liikaa, heti kun vierre on keitetty ja jäähdytetty pitää olla todella tarkkana, ettei vierteeseen pääsee bakteereja. Käymisastiat pitää desinfioida kunnolla käyttäen esim. fosforihappoa tai jodia. Myös pullottamisessa pitää olla tarkkana, pullot voidaan desinfioida helposti uunissa. Muoviset käymisastiat naarmuuntuvat ajan myötä, joten on hyvä vaihtaa niitä välillä uusiin. Villihiivaolueille kannattaa olla omat välineet, esim. Brettanomyces-hiivasta on todella vaikeata päästä eroon.

Asetaalidehyydi, diasetyyli ja muut hiivasta johtuvat virhemaut
Asetaalidehyydi muistuttaa maultaan virheitä omenoita ja syynä on useimmiten liian vähän hiivaa tai että vierteessä ei ollut tarpeeksi paljon happea käymisen alussa. Diasetyyli muistuttaa maultaan voita ja mikropopcornia, käymisessä syntyy aina diasetyyliä mutta hiiva pystyy syömään sen pois käymisen loppuvaiheessa, erityisesti jos käymisen lämpötilaa nostetaan. Myös tietyt bakteerit voivat tuottaa diasetyyliä.

Liian alhainen hiivamäärä myös tuottaa enemmän estereitä ja on yleisin syy, miksi kotiolut maistuu ”kotioluelle” eikä kaupalliselle tuotteelle.

Adstringentteja ja dimetyylisulfidi (DMS)
Mäskäyksessä kannattaa olla tarkkana, että lämpötila ei nouse yli 80 asteeseen jolloin maltaista voi irtoaa adstringentteja jotka muistuttavat maultaan mustaa teetä. Itse keittovaiheessa vierre pitää keittää ilman kanta, jotta DMS haihtuu pois. Erityisesti vaaleissa maltaissa kuten pilsnermaltaissa esiintyy paljon DMS joka maultaan muistuttaa säilykemaisia.

Kostea kartonki ja ”skunkahtava” maku
Käymisen jälkeen pitää olla varovainen, että vierre ei turhaan pääse kontaktiin ilman kanssa, happi tässä vaiheessa antaa oluelle kostean kartongin maun. Pullotuksessa kannattaa käyttää lappoa tai pullotustikkua joka täyttää oluet pohjasta. Pullot kannattaa pullottamisen jälkeen säilyttää suojassa auringosta, jotta olut ei saa skunkin makua. Ruskeat pullot antavat parhaan suojan.



Teksti: Andre Brunnsberg