Ummikot Umpitunnelissa: Arctic Stout

Tornion Panimo, Suomi. Stout, 4.2%. Pullo, 0.33l.

Vanhentuneiden tyhjentämistä kaapista – tämä olut sai tosin ihan tarkoituksella olla yli parasta ennen -päiväyksen kaapissa, sillä se on tummille yleensä vain hyväksi ja yleensä alle vanhankin markettivahvuuden rajan olevat tummat tarvitsevat kaiken mahdollisen avun. Että semmoisia.

Mennyt päiväys näkyy ainakin kaatovaiheessa: vaahtoa tulee runsaasti, se on höttöistä ja aggressiivista, ja pitkäkestoista. Saippuainen vaahto on paksuudeltaan useamman sentin vielä minuutteja kaatamisen jälkeen, ja on väriltään vaalean mokkainen. Oluen väri on musta, valoakin vasten hyvin tumma jossa mahonkisen punaruskea häivähdys.

Tuoksu on hyvin mieto – 4.2% kummittelee tässä varmaan. Etsimällä löytyy tummaa paahteisuutta, häivähdys lakritsia, ripaus pohjaanpalanutta vaaleampaa kahvia ja hiven tummaa leipää. Mieto tuoksu on melko tavanomainen ja tylsän mitäänsanomaton.

Maussakin (entinen) markettivahvuus paistaa läpi, eikä vähemmän yllättäen hyvällä tavalla: maku on ohut ja kevyt, vetinenkin, ja tummuus tuo lähinnä mieleen vedellä lantratut painuneet kahvinjämät pannun pohjalta. Kitkerää siis, sellaisella tympeällä tavalla. Paljon muuta ei tässä makumaailmaltaankin melko pelkistetyssä ja tylsässä stoutissa ole, eikä tee mieli etsiä. Jälkimaku on kuivaavan karvas puumaisella tavalla.

Kuten melkein aina käy markettivahvuisten stoutien ollessa kyseessä – etenkin vanhaan markettirajaan mahtuvissa – on Arctic Stout ohut ja laimean yhdentekevä olut, jos nyt ei kuitenkaan vallan paha. Epäonnistumiseen ennalta tuomittu yritys päätyi taas kerran epäonnistumiseen, kuten niin monen muunkin yrittäjän kohdalla.