Ummikot Umpitunnelissa: CBH ja SOPP 2019

Niin on Ummikoiden kesälomat taas takana, kuten myös olutkesän kaksi huipentumaa, Craft Beer Helsinki ja Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki. Vaikka molemmat edustavat niitä valtavirtaisempia, kasuaaliystävällisimpiä olutfestareita, on niissä kuitenkin aina ollut selkeä painotusero. Niin tänäkin vuonna – vaikka se näkyi vähemmän kuin ennen.

CBH, jonka takana on Humalove-panimo, on aina painottunut kotimaan pienpanimoskenen hiukan pienempiin toimijoihin ja on myös tarjoillut enemmän ulkolaisia panimoita – perinteisesti virolaisia ja puolalaisia. Sama linja jatkui tänä vuonna, joskin useampi CBH:nkin panimo on tänä päivänä hyvin edustettuna PK-seudun marketeissa eivätkä siten ole— niin eksoottisia.

SOPP (jonka järjestäjänä puolestaan häärää Lammin Sahti) on taas painottunut pienpanimokentän hiukan isompiin nimiin; se, että Nokian Panimo oli läsnä, kertoo tästä. Toki SOPP:issakin on paljon pienempiä nimiä, erikoisuutena muinaisoluet ja tietenkin sahti.

Toinen painotus on tavannut olla se, että siinä missä SOPP kertoo mikä on tämän hetken kasuaalimpien oluenjuojien suosiossa, on CBH kertonut uusista tuulista suomen olutskenessä. Esim. ennen hapanoluiden nousua kansansuosioon oli niitä kosolti tarjolla CBH:ssa, ja viime kesänä kotimaiset NEIPA:t marssivat vahvasti esiin CBH:ssa, kauan ennen kuin kutakuinkin jokainen panimo ja heidän tätinsä ryhtyi tekemään New England IPA -olutta. SOPP:issa taasen ovat vahvasti olleet edustettuna yhä vieläkin helpommin lähestyttävät perinteiset IPA:t yms. suuremman yleisön suosikit vaikka asiaan vihkiytyneet ovat jo siirtyneet muihin trendeihin. Siinä mielessä molemmissa käynti tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen olutskenen kehitykseen.

Tänä vuonna tämä erotus hämärtyi. SOPP:in tarjonta oli vieläkin aika konservatiivisen varovaisempaa, vaikka sai sieltäkin sekä hapanolutta että NEIPA:aa. CBH:n tarjonta taas tuntui olevan pitkälti samoja tyylejä kuin viime vuonna. Mitään uutta, erityisen jännää ei ollut tarjolla. Selkeä pettymys. Onko nyt vain välivuosi oluttrendeissä, eivätkä harrastajat ja oluenpanijat ole vielä kyllästyneet NEIPA:aan ja Brut IPA:aan sekä jo ties monetta vuotta pinnalla oleviin hapanoluisiin?

Siltikin CBH vei kyllä juomalistapuolella voiton; sieltä löytyi lauantainakin poistumiseen asti mielenkiintoista juotavaa, kun taas SOPP:issa loppuillasta tuntui ettei millään tahtonut löytyä mitään makunystyröitä kutkuttavaa.

Järjestelypuolella Rautatientorilta Kaisaniemen puistoon siirtynyt SOPP vei voiton. Uusi paikka mahdollisti isomman ja siten väljemmän alueen, ja yhden välivuoden jälkeen erilliselle alueelle palannut VIP/pöytävarausalue oli katettuna oikein mukava vaikka elohopea kipusi reilusti yli 30 asteen ja aurinko porotti käytännössä pilvettömältä taivaalta. Vanhalla paikalla ollut CBH oli ahtaampi, muttei liiallisuuksiin asti.

Jos kelit hellivät melkeinpä liikaa SOPP:issa, niin CBH:ssa tilanne oli päinvastainen. Pitkä ja rankka kaatosade iltapäivällä (ks. allaoleva kuva sateen aiheuttamasta tiiviistä tunnelmasta!) uhkasi tuhota olutnautintomme ja ehdimmekin jo poistua alueelta hetkeksi. Sää kuitenkin selkeni illaksi, ja Ummikot päättivät uhrata toiset sisäänpääsymaksut ja palata alueelle. Kannatti kyllä, sillä kesken jäänyt festarointi olisi jättänyt harmituksen, ja moni ihan kiva olut jäänyt maistamatta. Täytyy tässäkin mainita se, että toisin kuin CBH:ssa on SOPP:issa myös panimoiden tiskialueet katettuja, joten kaatosateessakin olisi sietänyt börstää hörppiä.

SOPP oli myös petrannut ruokapuolella. Jo pari vuotta CBH:ssa on ollut mukavasti street foodia ja muuta kunnon purtavaa tarjolla, ja nyt kertaheitolla SOPP veti kohtalaisen monipuolisella ruokakattauksella rinnalle.

Kumpi siis veti pidemmän korren? Paha mennä vertailemaan, mutta kyllä SOPP:in omalle porukalle varattu pöytä, aurinkoinen keli, väljempi alue ja oman olutporukan hyvähuono seura (jonka takia SOPPin kuvaaminen jäi vähänlaiseksi eli olemattomaksi, mutta alla sen sijaan kuva Ummikko N:n hienosta festarihatusta!) tekivät siitä lauantaista mukavemman. CBH:n tänä vuonna yllättävän tuttu tarjonta oli pienoinen pettymys.