Ummikot Umpitunnelissa: Heili & Whitespace
Heili: Honkavuoren Panimo, Suomi. Vehnäolut, 6.6%. Pullo, 0.33l.
Whitespace: Monkey Monk, Belgia. Witbier, 4.6%. Pullo, 0.33l.
Vehnäoluiden beer-off! Kaapista löytyi kaksi vastikään vanhaksi mennyttä vehnäolutta, joten maistellaan ne pois ennen kuin menevät pahaksi. Honkavuori on vanha tuttu joka ei toistaiseksi ole suuremmin viisareita väräyttänyt suuntaan tahi toiseen, kun taas ulkolainen Monkey Monk on ihan uusi tuttavuus. Voisi varmaan sanoa että belgipanimolla on kotikenttäetu, kun tekevät oman maansa oluttyyliä, kun taas Honkavuori on altavastaajana koska kotimainen vehnäolut on usein aika köykäistä. Katsotaan miten käy!
Whitespace kaatuu lasiin runsaasti vaahdoten pitkäkestoista, höttöistä, saippuamaista vaahtoa. Pysyväiskerroskin on senttien mittainen. Heili puolestaan ei vaahtoa oikeastaan lain, ja pysyväiskerroksesta on turha puhua. Myös väreiltään oluet ovat tyystin erilaisia: Whitespace on hailakka, olkisen ja banaanisen keltainen. Heili puolestaan ruskea, kuparinen, jopa punertava.
Heilin tuoksu on jännä: hiivainen, leipäinen maltaisuus dominoi enemmän kuin vehnäoluen tyypilliset makeat, banaanimaiset sävyt. Niitäkin löytyy, mutta sivutuoksuna maltaisuudelle ja kevyelle mausteisuudelle. Oikeastaan aika hyvä tuoksu, vaikkakin tyylille epäominainen. Whitespace puolestaan on aavistuksen samea, melko kuiva, heinäinen ja selkeästi saisonmainen tuoksussaan. Untapped luokittelee Whitespacen hefeweizeniksi, mutta tuoksu ainakin on selkeästi witbiermäisempi.
Maultaan Whitespace kallistuu myös selkeästi enemmän witbierin suuntaan kuin hefeweizenin: makeahko mutta olkinen, mausteinen ja syysmäisen kuivaheinäinen. Whitespace ei ole Hoegaardenin koulukunnan raikas witbier, vaan saisonille sukua olevan kuivan heinäinen. Ei kuitenkaan mikään tunkkainen tai latomainen, vaan pikemminkin rapsakan ja ihan vähän kirpeän, ehkä jopa happaman, syysmäinen. Ei tässä tyylissä ja lähestymistavassa mikään täysin ainutlaatuinen olut, mutta ihan mallikelpoinen lajinsa edustaja.
Heili taasen jatkaa makuun tuoksun mielenkiintoisia piirteitä. Tässä on jopa kevyempään belgialeen viittaavaa lievän appelsiinille vivahtavaa leipäistä maltaisuutta josta löytyy sekä hiivaisuutta että kevyttä mausteisuutta. Ihan hirveästi vehnäoluelle tyypillisiä makuja tästä ei löydy, ei sen paremmin baijerilaistyylisen hefeweizenin kuin belgialaisen witbierin. Alkoholi maistuu vähän ikävästi läpi, muuten tässä ei oikeastaan mitään kritisoitavaa ole. Hyvin epävehnäolutmainen makumaailma, mutta eipä se mikään automaattisesti huono juttu ole, kun maku kuitenkin on hyvä.
Vehnäoluiden beer-off päätyy hyvin tasaiseen lopputulokseen: kaksi hyvää olutta, toinen tyylinsä perinteille uskollinen ja toinen kaikkea muuta. Tässä valossa voisi ehkä ojentaa voittajan laakeriseppeleen Honkavuorelle ja Heilille, sillä heidän vehnäoluensa on sekä rohkeasti vähän kokeilevampi että hyvä. Whitespace on vain hyvä.
