Ummikot Umpitunnelissa: Robert Burns Brown Ale

Belhaven Brewery, Skotlanti. Brown ale, 4.2%. Pullo, 0.5l.

Kaapista löytyy taas vaihteeksi useampi vanhentunut olut, joita pitää tässä pikkuhiljaa juoda pois. Nyt vuorossa ehkä aavistuksen epätasainen, mutta parhaimmillaan erittäin maukkaita oluita tekevä Belhaven, joka ainakin Wee Heavynsä perusteella taitaa kotiseutunsa perinteisten oluiden panemisen taidon – eli varovaisen positiivisesti kaadamme hyvin ikääntyneen Robert Burns Brown Alen laseihin.

Nätin, tumman rubiininen, kuparinen ja kastanjainen olut ei kaatovaiheessa vaahtoa erityisemmin, eikä pysyväiskerrosta ole kauniin värisen oluen päällä käytännössä lainkaan. Tuoksu on hapokkaan, limppumaisen maltainen, raikas, ripauksen pähkinäinen ja ihan aavistuksen hedelmäinen, mutta mutta myös puumaisen kuiva. Oikein oiva tuoksu, jossa on paljon brittein saarten oluisiin yhdistettäviä ominaisuuksia.

Maussa makeus korostuu runsaasti: suorastaan rasvaisen paksu, imelä maltainen makeus on rungon ensimmäinen ja voimakkain piirre. Äitelä ja pehmeä. Alla on pienessä mutta sopivassa määrin pähkinää ja tummaa hedelmää – hedelmäkakkumaisuutta. Humalaa maussa on hyvin niukalti jos sitäkään, eikä jälkimakua ole käytännössä lainkaan. Vaan eipä Robert Burns sitä varsinaisesti kaipaakaan, tyylikäs ja oikein maukas olut näinkin.

Jossain vaativan ja nautinnollisen helpon välimaastossa oleva Robert Burns Brown Ale on ruksi positiiviselle puolelle Belhavenille. Kuten johdannossa totesimme, tuntuu Belhaven osaavan perinteisten skottityylien panemisen, ja Robert Burns vain vahvistaa tätä mielikuvaa.