Vesikemia kotioluessa

0

Jostain syystä vesikemia oluen valmistuksessa on lähiaikoina tullut vastaan useaan otteeseen, useasta eri lähteestä.

Panimokierrosten yhteydessä esitetyt kysymykset sekä netissä pyörivät tekstit ovat olleet yleistymään päin. Onko asia nyt niin, että panojengi on alkanut olemaan sellaisella tasolla kotipanohommissa, että veden muokkaaminen erilaisin keinoin alkaa olemaan jo agendalla? Tiedän monien olleen tällä tasolla jo aikaa sitten, mutta siitä ei ole tullut näin paljon juttuja vastaan aikaisemmin. Vai ovatko silmäni nyt vasta asialle avautuneet? Oli miten oli, se on nyt tapetilla.

Rehellisyyden nimessä täytyy sanoa minun veden muokkaukseni olleen vain maitohapon muodossa. Sen olen omien kokemuksien perusteella todennut kannattavaksi. Miksi siis en tekisi muokkaamista jatkossa myös muilla keinoin. Ei siitä varmasti haittaa olisi.

Olen kuitenkin jättänyt vesiprofiilin muokkauksen oluen valmistamisen opetuksesta kokonaan pois. Ilman vesikemian muokkaamista pääsee hyvin alkuun. Veden muokkaukset saattavat olla alkuun jopa turhan haastavaa. Jopa pelottavaa. Se kuuluisa, ensimmäinen askel saattaa jäädä kokonaan ottamatta, jos huomioon otettavia seikkoja on aivan liikaa. Jokainen ottakoon vesikemian muokkauksen mukaan valmistusprosessiin heti, kun se hyvältä tuntuu. Mielestäni kuitenkin muut, perustavanlaatuiset asiat on ensin otettava haltuun. Tai ainakin omalla kohdalla asia meni näin. Tai ehkä vain olen paksukalloinen tapaus.

Kun lähdet vesille

Kun päätät lähteä leikkimään vesikemian kanssa, on aluksi otettava selvää oman vesijohtovetensä sisällöstä. Vasta sen jälkeen tietää mitä ja kuinka paljon erilaisia aineita täytyy lisätä päästäksesi hyvään lopputulokseen. Profiili löytyy yleensä kotikaupunkisi vedenjakelijan nettisivuilta. Esimerkiksi Seinäjoen vesiprofiili löytyy Seinäjoen Veden nettisivuilta.

Oli miten oli, oma kokemus vesikemian kanssa leikkimisestä on melko rajoittunutta. Onneksi meillä on kuitenkin aiheen syvään päähän soutaneita. Minulla ei ole mitään syytä kirjoittaa tästä mitään opusta, sillä loistavia opuksia on internetti täynnä. Suurta huomiota saanut, kaksiosainen Beerzebubin vesikemiaa for Dummies on minun ja usean muun mielestä loistava artikkeli aiheesta. Artikkelissa käydään vesikemian säätö kädestä pitäen läpi, niin että myös tämä paksukalloinenkin sen jopa ymmärsi. For Dummies, kuten otsikko vihjaa. Tämä on artikkelin kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin nojautuva teksti, joten se on käytännöllinen ja ymmärrettävä.

Toinen hyvä ja ytimekäs teksti löytyy Lappo.fi sivuilta otsikolla: Vesi -Neljäs elementti. Jutusta löytyy myös linkit vesiprofiilin muokkauksessa tarvittaviin tykötarpeisiin. Pari asiaa jutusta nostan myös tähän. Ensimmäinen on John J. Palmerin loistava ”How to Brew” kirja, joka lappo.fi sivuilla on mainittu.Tämä kirja löytyi aikaisemmin myös netistä, mutta tätä kirjoittaessani se on kadonnut jo bittiavaruuteen .Itse omistan kuitenkin painetun version kirjasta, eikä käytetyt dollarit ole valuneet hukkaan tässä sijoituksessa. Toinen seikka on Brewer’s Friendin nettisivuilta löytyvä laskuri, jonka avulla pystyt tarkastelemaan laskennallisesti vesikemiasi ja säätämään profiilin kohdilleen. Beerzebub käyttää omissa lakuissaan apuna Martin Brungardin Bru’nWater -laskentataulukkoa. Excel-pohjaisen taulukon voit ladata näiltä sivuilta. Lahjoitus tekijälle on varmasti suotavaa, jos taulukosta on jotain hyötyä. Näiltä sivuilla on laskurin lisäksi valtavasti informaatiota vesiprofiileista ja vesikemian säätämisestä.

Jos näiden linkkien avulla ei joudu informaatiosilmukkaan, niin ei sitten millään!

Aivan! Olihan tässä vielä yksi haara lisää informaatioähkyyn. Vesikemiasta oluen valmistuksessa on tietenkin kirjoitettu kokonainen kirja! Kirja vedestä ei kuulosta kovinkaan jännittävältä monenkirjavine käänteineen tai psykologisine jännitteineen. Kirja kuuluu Brewers Pulications kustantamon julkaisemaan Brewing elements- kirjasarjaan. Muita sarjan kirjoja ovat Malts (Maltaat), Hops (humalat) ja Yeast (Hiiva).Tähän kirjasarjaan olen törmännyt monissa, monissa yhteyksissä.

Näillä pääset varmasti alkuun vesikemian kanssa.

 


JAA KAVERILLE.

Kirjoittaja

Aleksi Tamminen

Olen isä, yrittäjä ja olutaktiivi. Ravintolamaailma on tullut jo parilta vuosikymmeneltä tutuksi. Ensimmäinen oikea duunini oli vaasalaisessa ravintolassa, jossa oli tuolloin tarjolla yli 40 erilaista olutta. Guinnes ja Kilkenny virtasi vuolaasti hanasta, useita ulkomaisia pullo-oluita korkkailtiin päivittäin. Ravintola oli hotellin yhteydessä, joten monet ulkomaalaiset vieraat olivat tottuneet kirjavampaan olutkulttuuriin, kuin meillä Suomessa oli tuolloin tarjolla. Toisin sanoen, tuolloin niin kovin erilaisia oluita meni suhteessa enemmän kuin muissa paikallisissa kuppiloissa. Kotimaista tuotetta oli tarjolla parin ison panimon toimesta. Elettiin ensimmäisen pienpanimobuumin jälkimaininkeja, mutta pienpanimot loistivat poissaolollaan tässä kyseisessä ketjuravintolassa. Tosin, ei niitä tarjoiltu tuolloin missään muuallakaan. Tämä oli kuitenkin aika, jolloin olutmaailman salaisuudet alkoivat avautua minulle. Oluttietoni perusteet valettiin tänä aikana. Yhden vuosikymmenen ajan huitelin hieman maailmalla ja hieman Suomessa. Joskus tiet vain kaartavat paikkaan, jota ei koskaan ajatellut kodiksi kutsuttavan. Jossain kohtaa tämä tie lähti kaartamaan Seinäjoelle, Vaasalaisittain hyvin hämmentävään Suomalaiseen kaupunkiin. Nyt kaupunki on jo tuttu ja sitä kodiksi myös kutsun. Avaruuden pääkaupungiksi julistautunut kaupunki, ei voi olla kuin loistava paikka elellä! Seinäjoella sijaitsee yksi Suomen suurimmista pienpanimoista, Mallaskosken Panimo. Eipä aikaakaan, kun minä ja avovaimoni löysimme itsemme Panimon yhteydessä olevan ravintolan yrittäjinä. Ravintolassamme olut ja erityisesti Panimon oma olut toimi luonnollisena päätuotteena. Aloitin olutmaailmaan tutustumisen toden teolla. Saimme aikaan oluttapahtuman nimeltä Pienpanimoiden pieni oluttapahtuma, johon tilasimme ja haimme läjän erilaisia pienpanimoiden oluita. Näitä oluita tarjoilimme pienissä 1dl:n erissä. Suomessa pienpanimoita oli tällöin alle 30, joten pääsimme helposti tutustumaan eri panimoiden tyyleihin ja tekijöihin. Homma paisui ja Mallaskosken Panimoravintolan pienen sisätilan seinät kertoivat rajan tulleen vastaan. Samalla Selmu Ry kertoi ideasta toteuttaa oluttapahtuma Rytmikorjaamolla. Löimme viisaat päämme yhteen ja sekoitimme pakkaa vielä, Mallaskosken panimomestarin, Jyri Ojaluoman voimin. Syntyi Lakeuden Panimojuhlat, joka järjestettiin tammikuussa 2019 jo neljättä kertaa. Mallaskosken Panimoravintolan pyörittämiseen kuuluu myös Panimon esittelykierrokset. Alkuun kierroksella esitettyihin kysymyksiin oli melko haastavaa, jopa mahdoton vastata, sillä tuolloinen tietotaitoni oluen valmistuksen tiimoilta ei ollut kummoisella tasolla. Kiinnostukseni kasvoi asiakkaiden erilaisten kysymysten myötä. Hetken epätietoisuudessa räpiköityäni, löysin itseni Mustialan oluenvalmistamisenkurssilta, joka oli aikoinaan Hämeen ammattikorkeakoulun opintojakso. Kurssin teoriaosuutta veti muuan Tuomas Markkula, jolta opinkin äärimmäisen paljon oluen valmistuksesta. Käytännön puuhasteluista vastasi Lassi Puupponen, jonka työskentely Suomalaisen oluen valmistuksen eteen on merkittävää. Alkuun ajatukseni oli opiskella oluen valmistusta vain teoriassa, mutta kurssin viimeisellä viikonlopulla tein mutkan Akaalla ja hain oluen valmistusvälineet. Kohta minua pyydettiin vetämään Seinäjoen Kansalaisopistolle kotioluen valmistuksen kurssi. Nyt vuosia myöhemmin kursseja, koulutuksia ja tietenkin erilaisia oluteriä on lokikirjaani merkitty jo useita. Olut on pitkään ollut vahva osa elämääni, sekä harrastuksen muodossa, että ammattina. Nyt olen valmistumassa automaatiotekniikan insinööriksi ja ravintola-ala saa jäädä. Tarkoitus on kuitenkin vahvistaa otetta kotioluen valmistuksen ympärillä, sekä käytännön teoissa, että kirjoittamalla tästä mukavasta aiheesta.

Scroll Up