Panimovisiitti: Beer Hunter’s
Vuonna 1998 oluenvalmistuksen aloittanut Panimoravintola Beer Hunter’s on vuosien varrella kerännyt kunniaa ja voittanut lukuisia palkintoja eri Mufloni-oluillaan sekä nimetty Vuoden olutravintolaksi. Kävimme paikan päällä tapaamassa panimoyrittäjä Mika Tuhkasta.
Syksyinen lauantai Porin ydinkeskustassa. Kauppatorilla ihmiset tihentävät askeliaan ja säntäilevät suojaan taivaalta vihmovaa sadetta. Torin laidalla Beer Hunter’sin pariovet, vihreä markiisi ja ruutuikkunat kutsuvat ohikulkijaa ravintolan lämpimään syleilyyn.
SISÄLLÄ RAVINTOLASSA hevosenkengän muotoinen baaritiski kätkee taakseen 26 hanatuotetta ja yli 200 pullo-oluen valikoiman. Vasemmassa peränurkassa sijaitsee panimo ja vuodesta 2001 lähtien myös mallasviskitislaamo.
Täältä kaikki alkoi.
Ravintolapanimossa on 200 litraa keittokapasiteettia ja 2 200 litraa käymiskapasiteettia. Kaikkiaan Beer Hunter’s tuottaa tänä vuonna 200 000 litraa olutta, mutta täällä sitä pannaan vain harvakseltaan.
– Kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa tehdään tuplakeitto eli 400 litraa. Vuositasolla täällä valmistuu noin 5 000 litraa, joka myydään kaikki hanaoluena paikan päällä, Mika Tuhkanen kertoo.
Suuremman volyymin panimotoiminta on keskitetty parin kilometrin päähän Herralahden kaupunginosaan, missä Beer Hunter’s avasi suuremmat tuotantotilat vuonna 2014.
Otetaan siis Tuhkasen Transit alle ja suunnataan uudelle panimolle.
MATKALLA puhe kääntyy Beer Hunter’sin alkuaikoihin. 1990-luvun jälkipuoliskolla yleinen ilmapiiri Porissa oli tyly. Vain ani harvat uskoivat itsenäisen panimoravintolan lyövän leiville kaupungin olutmarkkinoita dominoivan Karhun puristuksissa.
– Alussa oli todella hankalaa saada ihmiset uskomaan, että osaamme tehdä hyviä oluita. Siinä oli paljon haasteita, Tuhkanen kertoo.
Sitten tuli vuosi 2000 ja järjestyksessään kolmas Helsinki Beer Festival. Festivaalin parhaaksi olueksi valittiin seitsemänprosenttinen Mufloni Stout, ja porilaisten ajatukset muuttuivat yhdessä yössä.
– Voitolla oli mieletön vaikutus. Yhtäkkiä asiakkaiksi tulee 18-vuotiasta lippalakkipoikaa, 65-vuotiasta kukkahattutätiä ja kaikkea siltä väliltä – ja he kaikki tykästyivät Mufloni Stoutiin, Tuhkanen muistelee.
Vuoden 2017 Suomen Paras Olut -kilpailussa Mufloni CCCCC IPA ja Barley Wine voittivat sarjoissaan hopeaa.
– Sen itse asiassa huomaa vieläkin, että kyllä ne Suomen Paras Olut -diplomit vaikuttavat ihmisten makupalettiin, mies naurahtaa.
Vuosien varrella Mufloni-oluet ovat olleet kestomenestyjiä sekä Helsinki Beer Festivalilla että Suomen Paras Olut -kilpailussa. Menestyksen myötä oluenjuojista on tullut entistä rohkeampia ja kokeilunhaluisempia.
Panimoravintolaa pyörittäessään Mika Tuhkanen on ollut aitiopaikalla seuraamassa uuden sukupolven esiinmarssia. Nuoret porilaiset oluenystävät ovat ottaneet Muflonin omakseen ja ovat siitä silminnähden ylpeitä. Tämä on meidän olut!
– Kotiseutuylpeys, joka nuorista asiakkaistamme välittyy, tuntuu ihan älyttömän hyvältä. Mä olen ihan valmis jakamaan Mufloni-oluen kaikkien porilaisten ihmisten kanssa. Se on sellainen asia, jota olisin toivonut jo silloin 1998, panimomies herkistyy.
TUOKION KULUTTUA auto kaartaa panimon eteen. Pihalla on jäteastioita, eurolavoja, vesitankkeja ja sinisiä kanistereita, kaikki siististi pinoissa tai riveissä. Yhtä ikkunaa koristaa miltei huomaamaton Mufloni-logo.
Sisällä panimossa tunnelma jatkuu tiiviinä. Joudumme pujottelemaan olutlavojen labyrintin läpi. Ilmeisesti kuormat odottavat maanantain jakelua.
Ensimmäisessä huoneessa on pienpanimomittakaavaan nähden ylimitoitettu pullotuskone. Sillä voisi täyttää 6 000 pulloa tunnissa, mutta etikettikoneen läpi menee maksimissaan 1 700 pulloa.
– Se on ihan riittävästi kahdelle miehelle, muuten loppuisivat kädet kesken, Tuhkanen sanoo ja osoittaa lajittelupöytää, jolle mahtuu pari tuhatta pulloa. Ne kaikki pakataan käsin laatikoihin.
Työmäärää lisää vielä se, että Beer Hunter’s pakkaa Mufloneita sekä 0,33 että 0,50 litran pulloihin.
– Jossain vaiheessa pohdimme siirtymistä kokonaan 0,33-litraisiin, mutta emme sitten uskaltaneet vaihtaa CCCCC:n pullokokoa.
Seuraavassa huoneessa oleva panimo on vaikuttava näky. Keittokapasiteettia on tuhat litraa ja käymiskapasiteettia muhkeat 26 000 litraa. Laitteisto on edesmenneen Karhupanimon peruja.
– Tankit on siirretty tänne ihan samassa muodostelmassa kuin ne olivat Karhupanimolla. Ajateltiin, että on parempi olla hajottamatta jäähdytysputkia, joten ne nostettiin paikoilleen sellaisenaan.
Takana olevat käymistankit nostettiin paikalleen Karhupanimosta tutussa muodostelmassa kesä-heinäkuussa 2014. Seuraavana vuonna kapasiteettia kasvatettiin vielä neljällä 4 000 litran tankilla.
BEER HUNTER’SIN tyyliä on koko panimon koko olemassaolon ajan leimannut tinkimättömyys ja kokeilunhalu. Ensimmäiset oluet, vaalea ja tumma Mufloni, olivat kumpainenkin itsensä Boris Orlon käsialaa.
Toisaalta tinkimättömyys tarkoittaa myös sitä, että raaka-aineita käytetään kuhunkin keittoon juuri niin paljon kuin kyseinen olut tarvitsee. Vaikka esimerkiksi humalan hinnannousu on vuosi vuodelta jyrkempää, niin raaka-aineissa ei säästellä.
Rohkeat kokeilut puolestaan ovat Mika Tuhkasen mukaan koko panimotoiminnan syvintä ydintä, ne antavat motivaatiota tehdä asioita entistä paremmin ja pitävät mielen virkeänä.
– Muistan kun Seinäjoella eräässä paneelikeskustelussa Tatu Hiitola Hiisi-panimolta sanoi, että ihan sama mitä uutta yrittää tehdä, niin hetken kuluttua huomaa Tuhkasen tehneen saman jo 10–15 vuotta sitten. Se tuntui kyllä aika hyvältä!
Teksti ja kuvat: Peter Tammenheimo
