1900-luvun suomalaisen muotoilun supertähdet suunnittelivat myös olutlaseja

Suomalainen taideteollinen lasimuotoilu herätti maailmanlaajuista huomiota pelkistetyllä skandinaavisella tyylillään. 1900-luvun suomalaisen muotoilun supertähdet suunnittelivat myös olutlaseja.

Suomalaisen muotoilun maine maailmalla perustuu pitkälti 1950-luvulla Milanon Triennaaleissa saavutettuihin palkintoihin. Maailman tunnetuin taideteollisuusnäyttely palkitsi ja toi maailman tietoisuuteen suomalaisia muotoilijoita ja loi samalla pohjan koko suomalaisen designin käsitteelle.
Taiteen ohella huippumuotoilijamme työstivät monesti myös käyttölasia monenlaisiin tarkoituksiin valaisimista astiastoihin. Iittalan, Kumelan ja Nuutajärven kaltaiset lasitehtaat tuottivat kohtuuhintaista käyttödesignlasia lähinnä kotimaan markkinoille, mutta nykyään nämä suomalaisen muotoilun alkuperäiset klassikot ovat haluttua ja usein suhteellisen kallista käyttötavaraa myös maailmalla. Klassikoista otetut uusintapainokset myyvät Suomessa edelleen hyvin ja kuuluvat oleellisena osana kotimaisuuteen panostavien ruokasalien ja ravintoloiden tarpeistoon.

Oiva Toikan (s. 1931-2019) Nuutajärvelle suunnittelema Krouvi -kolpakko on suomalaisten ravintoloiden klassikko.
Värittömästä puristetusta lasista valmistettu Krouvi tuli tuotantoon vuonna 1973. Sen huurretta imitoiva pinta muistuttaa etäisesti Toikan ehkä menestyneintä Kastehelmi-sarjaa nupulamaisine pintoineen.

Oiva Toikan Krouvi

Pinnan kuviointi auttoi peittämään puristelasille tyypilliset saumakohdat huomaamattomammiksi. Pintastruktuuri myös elävöitti lasia ja korosti valon heijastumista. Krouvin alkuperäinen tuotanto lopetettiin 1999. Yleistyneet uudet astianpesukoneet aiheuttivat lasiin jännityksiä ja niiden huomattiin hajoavan konetiskin jälkeen helpommin.

Mies

Oiva Toikka

Valto Kokko (1933-2017) suunnitteli 1984 Iittalalle Haraldin sarvi -sarjan, johon kuuluivat sarven malliset messinkijalkaiset pikarit. Haraldin sarvea tehtiin useassa koossa snapsilasista 37 cl. olutlasiin.

Näyttävyydestään ja huumoristaan huolimatta Haraldin sarvi on varsin epäkäytännöllinen. Kevyt ja ohut sarvi on vaikea tiskattava ja vie kaapissakin aika lailla tilaa. Monen muun design-olutlasin lailla se sopii oluen maisteluun varsin huonosti. Ulospäin kaareutuva reunus päästää aromeja ulos ja pintakuvio peittää oluen ulkonäköä.

Haraldin sarvi

1954 Milanon triennaalissa Grand Prix-palkinnon lasiesineillään voittaneen Timo Sarpanevan (1926–2006) neljän desilitran Ölkky-olutlasi (1981) kuuluu Iittalan lasitehtaan maineikkaiseen ja hyvin tunnistettavaan Kekkerit-sarjaan.

Sarpaneva käytti töissään paljon eri tekniikoita ja kokeili ja kehitti uusia. Rentotyylinen Kekkerit-sarja piti sisällään myös Moukku-snapsilasin ja Punkku-viinilasin. Juomalaseiksi rosopintaiset Kekkerit ovat varsin painavia ja paksuja. Olutlasin paino on huikeat 568 grammaa.

Ölkky kuuluu Kekkerit -lasisarjaan

Suomen kuuluisimpiin muotoilijoihin lukeutuva Tapio Wirkkala (1915-1985) oli monilahjakkuus, jonka suunnittelutyö ulottui lasimuotoilusta ja kuvanveistosta setelien suunnitteluun ja grafiikkaan. Häntä pidetään yhtenä Suomen modernin taideteollisuuden johtohahmoista. Wirkkalan pohjolan talvesta ja jäästä inspiraationsa saaneen Ultima Thule -lasisarjan (1968) olutlasi on edellä esitellyn Ölkyn lailla painava ja paksulasinen. Sitä valmistetaan yhä sekä 38 cl, että 60 cl vetoisena. Lasin pinta saa muotonsa kaiverretusta grafiittimuotista, mihin sula lasimassa kaadetaan. Ultima Thulen vaikutuksen voi nähdä monessa kotimaisessa huipputuotteessa. Tunnetuimpana ehkä niin ikään Wirkkalan muotoilema Finlandia Vodkan rosopintainen pullo, joka lienee kaikkien aikojen tunnetuin suomalainen lasiesine. Ultima Thule -sarja suunniteltiin alun perin Finnairin reittikoneiden lasistoksi. Se otettiin käyttöön vuonna 1969 avautuneella Helsinkiä “New York -reitillä business-luokassa. Ultima Thule -olutlasia on valmistettu myös kahvallisena (50 cl).

Wirkkala suunnitteli myös muita olutlaseja kuten kirkas pallomainen Olut/Piimätuoppi, Aslak (eräänlainen pitkäjalkainen versio Ultima Thulesta), Tapio, Jussi, Mesi, Joiku ja Kaleva. Tapio Wirkkala suunnitteli myös pulloja. Virheellisesti ”Wirkkalan pullona” pidetty perinteinen suomalainen olutpullo on alun perin Karhulan Lasin Väinö Paasasen tuotantoa. Nykyisen mallin on alkuperäisen pohjalta tehnyt Hartwallin Veijo Aikio. Wirkkala suunnitteli vuonna 1965 vihreästä lasista valmistetun vientiolutpullon, joka on peruspulloa soukempi ja pitkäkaulainen.

Ölkky ja Ultima Thule (Kuva Jani Mäenpää)

Björn Weckströmin (s. 1935) Nuutajärvelle suunnittelemat Himalaja ja Everest -sarjat esittelivät lasin pohjien sisään muotoillut vuorikuviot. Everest puhallettiin muotoonsa pohjan jäädessä ontoksi antaen lasin pohjaan uniikin kolmiulotteisen kartiomaisen kuvion. Himalaja-sarjan laseissa pohjan sisään tuotettiin vuorenhuippua esittävä niin ikään kolmiulotteinen muoto. Lasia valmistettiin sekä etsatulla, että kirkkaalla kuviolla. Erityisesti Himalaja-lasien veistoksellisuus herätti ansaittua huomiota. Kuvanveistäjänä ja korusuunnittelijana Weckström on Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia taiteilijoita. Weckström kokeili ja yhdisteli töissään ennakkoluulottomasti useita tekniikoita, luoden oman tunnistettavan ajattoman tyylinsä.

Suomalaisen käyttölasin historia yltää 1900-luvun alusta nykypäivään. Tuoppeja sekä portteri- ja olutlaseja on tuotettu Suomen lasitehtaissa useita kymmeniä sarjoja. Vain pieni osa sarjoista on jäänyt tuotantoon pidemmäksi aikaa. Vanhempia tuotannosta poistuneita laseja voi yhä löytää hyväkuntoisina vanhan tavaran liikkeistä ja kirpputoreilta. Suomalaista lasimuotoilua on myös ahkerasti kopioitu. 1970-luvulla kopioita valmistettiin myyntiin useissa kaukoidän maissa. Tämä johti lasinvalmistajat hankkimaan useille tuotteilleen mallisuojan halpatuonnin ja -tuotannon suitsimiseksi. Suomalaisten design-olutlasien käytännöllisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta kauniina käyttöesineinä ne tuovat taiteen jokapäiväiseen elämään ja antavat käyttäjälleen arjen luksusta.

Teksti: Mikko Hentunen

Kuvat: Designmuseo ja Jani Mäenpää

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 4/2018, päivitetty 2020.

Kuvat: Iittala

Katso lisää:

Muutama lasillinen väkevää, ihan vain muodon vuoksi

Esittelyssä vuoden ensimmäinen, 4.3. ilmestyvä Olutposti-lehti sekä tilaajalahja