Kirja-arvostelu: Viking Age Brew

Maailmalle tuutataan kotiolutkirjallisuutta kiihtyvään tahtiin. Aiheet alkavat olla jo lopussa ja uusia kulmia tarkastella aihetta ei meinaa enää löytyä millään, vaan nyt on toisin.

Mika Laitinen on lähtenyt valloittamaan maailmaa julistamalla sahdin ilosanomaa kuuluisan olutguru Michael Jacksonin jalanjäljissä. On hienoa että sahdista kerrotaan maailmalle, vaikkei se varsinaisesti ole kovassa huudossa Suomessakaan kuluttajien parissa. Silti pientä nousua on sahtiaktiivien ja pienpanimoiden myötä tullutkin. Sahdin menekin vähyys johtuu lähinnä sen hankalasta saatavuudesta ja säilyvyydestä. Ihan puhdas korkeahko alkoholiprosenttikin saattaa karkottaa ensikertalaisia edes yrittämästä, puhumattakaan vieläkin tiukasti istuvasta harhaluulosta, että sahti laittaisi pakin sekaisin. Sahti on kuitenkin rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi (APT) helmikuussa 2002, joten suomalaisten kannattaa meuhkata sahdista ihan hyvästä syystä. Omasta tekemisestä kannattaa olla ylpeitä ja siitä pitää kiinni.

Kirjailija Laitinen on pitkän linjan kotiolutharrastaja ja oluen puhemies, sahtipiireissä hyvinkin tunnettu ja arvostettu miekkonen. Aiemmin Laitiselta on ilmestynyt Rakkaudella pantua – Kotioluen uusi tuleminen sekä Sahti – Elävä muinaisolut, näistä päästäänkin sujuvasti uusimpaan tulokkaaseen, Viking Age Brewing -kirjaan (Chicago Review Press (2019) jossa sukelletaan sahdin ja muiden muinaisoluiden ihmeelliseen maailmaan englannin kielellä.

Toisen tunnetun oluenpanijan, Randy Mosherin nimi on valjastettu markkinointikäyttöön ja luulenkin että se houkuttaa monia harrastajia jenkkilässä paneutumaan kirjan pariin, onhan Mosherin nimi monille suomalaisellekin tuttu.

Arvio

Kirjaan on selvästi nähty rutkasti vaivaa ja kulutettua aikaa mitataan vuosissa. Kirjaa varten on kerätty paljon tietoa suoraan lähteestä eli sahdin taitajilta. Sahtimestarien salat on dokumentoitu maallikoidenkin ymmärrettävään muotoon. Tätä arvokasta työtä ei voi väheksyä mitenkään, sillä sahtimestarit ovat harvoin edes kirjoittaneet mitään ylös, vaan tekemisen taito on siirtynyt sukupolvelta toiselle katsomalla ja kuuntelemalla, eli tarkkoja määrämittoja tai lämpötiloja ei välttämättä tiedetä muuten kuin ns. perstuntumalta. Tiedon kerääminen on ulotettu myös Suomen ulkopuolelle ja reissuja tehty mm. Baltiaan sekä Norjaan maalaisoluiden, hiivojen sekä työskentelytapojen perässä.

Kuvia on käytetty runsaasti ja ne ovat mielenkiintoista katseltavaa. On hauska katsella kuvia vanhoista valmistuslaitteita ja henkilöistä sahdin takana. Kuvateksteihin on myös sisällytetty paljon kiinnostavaa lisätietoa, josta saattaa olla hyötyä vaikkapa olutharrastajien pubivisassa.

Oluen panemisen historiaa on avattu kirjassa todella upeasti ja informatiivisesti. Historiankirjoja sekä arkeologisia tutkimuksia on selattu todella aktiivisesti ja ne on saatettu lukijalle mielenkiintoiseen muotoon, vaikka historiasta ei erityisesti välittäisikään. On äärimmäisen kiehtovaa lukea millaisin välinein ja tekniikoin ennen on pantu olutta ja miten niitä on kehitetty eteenpäin. Kaikesta kehityksestä huolimatta, esimerkiksi kuumien kivien käyttäminen lämmön säätelyssä on säilynyt sahdin valmistuksessa vielä tähänkin päivään asti.

Vaikka kirja onkin pullollaan historiaa, mistä toki voi ottaa oppia nykypäivän tekemiseen, ei se kuitenkaan unohda kotioluen valmistajia. Kirjassa käydään yksityiskohtaisesti läpi erilaisia valmistustekniikoita ja mittamäärät löytyvät sekä metrisenä että imperiaalisena. Valmistusta itsessään pohjustetaan käymällä läpi sekä panemisen vaiheet ja ainesosat sekä myöskin sen miten niitä on sovellettu entisaikoina ja miten niiden kanssa toimitaan nykyään. Tämän opuksen avulla opit taatusti valmistamaan aitoa sahtia sekä viikinki- ja keskiajan oluita

Kotiolutharrastajia ja villiyrttikeräilijöitä kiinnostavat varmasti yrttien käyttäminen oluen valmistuksessa, varsinkin kun Laitinen on tehnyt jo valmiiksi suurimman osan työstä. Kirjaan on dokumentoitu tarkasti mitkä osat kyseisistä kasveista kannattaa käyttää ja mitä makuja sekä tuoksuja kyseiset osat sitten tuottavat. Myös määriin on annettu lähtökohdat joita lähteä soveltamaan.

Myös reseptejä on kirjassa riittävästi. Sahteja löytyy lukuisia ja tekniikat vaihtelevat sahtimestarista riippuen. Laitinen on seurannut silmäkovana sahtimestareita ja korvannut puhtaalla tietotaidolla kohdat, joita ei ole kirjoitettu ylös sahtimestareiden toimesta.  Kirjasta löytyy myös muinaisoluiden jäljitelmiä reseptiikan muodossa, mikä tuo mukavaa vaihtelua pelkälle sahdille.

Suosittelen kirjan hankkimista lämpimästi, vaikkapa pukin konttiin!

Kuvat & teksti: Joni Sormunen

Joni Sormunen