Kotiolutposti juomaroimassa Suomen Paras Olut -kisassa

Suomen Paras Olut 2020 (SPO)

Suomen Paras Olut -mittelöt järjestettiin tänä vuonna kymmenettä kertaa. Kilpailu on saanut 2019 vuonna hyväksynnän Euroopan oluenkuluttajien liitolta (EBCU), hyväksynnän saa vain, jos täyttää tietyt kriteerit. Kilpailun päätavoitteena on nostaa suomalaisten oluiden arvostusta sekä tehdä oluita ja sen valmistajia tunnetuksi. Kisoihin voivat osallistua niin pienet kuin isotkin panimot suomalaisella oluellaan. Tänä vuonna mukana oli 49 panimoa 320 oluen voimin.

Suomen Paras Olut -kisoissa voittaneet tyylit ovat aikaisempina vuonna olleet:Kuvassa Suomen Paras Olut logo

2011 Porter (7,2 %) Sinebrychoff
2012 Prykmestar Wehnäbock (6,2 %) Vakka-Suomen Panimo
2013 Imperaali Stout (9,2 %) Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
2014 American Lager (4,5 %) Stadin Panimo
2015 Siperia Stout (8,0 %) Koskipanimo
2016 Mufloni Pilsner (5,5 %) Panimoravintola Beer Hunter’s
2017 Thunder Chief IPA (5,4 %) Hopping Brewsters Beer Company
2018 Lammin Sahti (7,5 %) Lammin Sahti
2019 Groteski (3,2 %) Iso-Kallan Panimo Oy

 

Voidaankin sanoa että tyylien kirjo on ollut vaihtelevaa ja voittajaa on vaikea ennustaa. Loppupeleissä vain maku voittaa ja näin sen kuuluu olla.

Kotiolutposti tuomaroinnin tuiskeessa

Alla olevassa tekstissä Kotiolutpostin toimittajan, Joni Sormusen kokemuksia tapahtumasta.

Ding! Sähköpostiin kolahtaa viesti Kari Likovuorelta, yhdeltä Suomen tunnetuimmista olutvaikuttajista, kyseinen jäppinen nimittäin on toiminut mm. olutkirjoittajana, olutjärjestöaktiivina, olutkilpailujen järjestäjänä, panimomestarina ja toimitusjohtajana Stadin Panimossa.

Viesti koski tietenkin Suomen Paras Olut 2020 kisoja, olin saanut hyväksynnän tuomariksi pääsemisestä. Tuomaroinnit tapahtuisivat Ravintola Perhossa 5-6.8.2020. Ravintola Perho on Perho Liiketalousopiston ylläpitämä opetusravintola Helsingin Töölössä Perhonkadun ja Mechelininkadun kulmassa.

Viestissä kerrottiin että koronan takia on jouduttu tekemään muutamia erikoisjärjestelyjä, tämä ei varsinaisesti yllättänyt paitsi iloisesti, hyvä että on huomioitu. Erikoisjärjestelyt koskivat oikeastaan vain sitä että tuomarit sijoitetaan pienissä ryhmissä eri huoneisiin.

Myöskin tuomarointi oli tiivistetty kolmesta päivästä kahteen joten maistelupöydälle tulisi melkoisesti enemmän olutta kuin mitä alustavasti oli arvioitu. Viestissä pyydettiin myös tutustumaan Beer Judge Certification Program Style Guidelines 2015 -tyylikuvauksiin, nämä olikin itselle aika tuttua kauraa Cicerone opiskelujen puolesta.

Tuomareita näyttäisi olevan paikalla Saksasta, Belgiasta, Tsekistä ja Italiasta, toivottavasti kavereilla on karanteeniasiat kunnossa…

Ensimmäisen tuomarointipäivän tulikaste

Eipä siinä muuta kuin reppu selkään, lakki päähän ja nokka kohti stadia ja majapaikkaa. Hyvin nukutun yön jälkeen minut kävi heittämässä Ravintola Perhoon Olutpostista tuttu karvanaama Cyde Hyttinen. Meitä vastassa oli aina yhtä hyperaktiivinen Anikó Lehtinen, hän oli Kari Likovuoren sijaisena johtamassa tuomarointia ja vahtimassa että kaikki sujuisi niin kuin pitää.

Pitkään en ehtinyt aulassa tönöttää kun minut napattiin YLE:n radiohaastatteluun, siinä kyseltiin lähinnä tunnelmia ja odotuksia tuomaroinnista. Yritin siinä jotain järkevää artikulaatiota saada aikaiseksi mutta luoja tietää miten onnistuin, toivottavasti ei nyt hirveästi sammakoita tullut päästettyä.

Haastattelun jälkeen otettiin muutamat yhteiskuvat ja siinä samalla pidettiin pieni opastus tuomareille, kansainvälisten tuomareiden puolesta olisin toivonut että olisi pidetty englanniksi sillä nyt tuomarit olivat yhtä kysymysmerkkiä, kääntelin kuitenkin lennosta heille tärkeimmät ohjeistukset.

Kuvassa joukko olut ihmisiä portailla
Yhteiskuvassa osa tuomaristoa läheltä ja kaukaa

Tuomarit jaettiin 5 eri huoneeseen ja istutettiin pöytiin. Pöytiin oli jaettu erinäisiä ohjeita, arviointilomakkeet, oluet sekä leipää ja kurkkuviipaleita. Kattaus oli varsin mainio mutta harmittelin sitä että unohdin napata mukaan kahvinpapuja mitkä olisivat olleet avuksi nenän resetoimisessa. Tilat olivat siistit, ei mitään häiritseviä tuoksuja tai ääniä jotka olisivat voineet vaikuttaa arviointiin. Innokkaasti vilkaisin paperia joka eteeni oli tyrkätty, siihen oli nimittäin ilmoitettu ensimmäiset arvosteltava tyylit, blond and medium brown ales, mainiota!

Suurin osa arvosteltavista oluista oli saisoneita sekä american pale aleja, kamalaa mutta jonkunhan se on tehtävä. Maisteluissa oli myös muutamia irish red aleja, jokunen bitteri ja yksinäinen kölsch. Ensimmäinen kattaus oli siis aivan mainio aloitukseen, en olisi henkilökohtaisesti jaksanut kahlata IPA- ja sourpöytää heti kärkeen. Maistelu meni sutjakkaasti ja jouhevasti, pisteitä täytyy antaa enemmän itse tarjoilulle kuin diasetyylin täyteisille oluille. Kattaukset vaihtuivat yllättävänkin nopeasti ja olut oli jopa oikean lämpöistä saapuessaan pöytään.

Onneksi meidät laskettiin välissä syömäänkin, pikku hiukonen tahtoo toisinaan maistellessa tulla. Ruokailu tapahtui ravintola Perhon tiloissa, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Samalla ruokailessa tuli tehtyä tuttavuutta saksalaiseen tuomariin joka oli innoissaan puolukoista, mutta kauhuissaan oluen hinnasta Suomessa, mikä on ihan ymmärrettävä reaktio.

Erilaatuisia oluita maistelulaisessa

Vatsat pullollaan kohti seuraavaa ja viimeistä päivän kattausta. APA-linjalla jatketaan edelleen ja höystetään american amber alella, meinasin jo kyllästyä etukäteen mutta listalta alkoi ponnahtaa myös vähän syvemmällä makuprofiililla olevia oluita kuten barley winet, duppelit, savuoluet sekä SAHTI!

Näissä oluissa oli jo mukavaa vaihtelua makuihin, joskin myös enemmän virheitä. Virheet eivät niinkään olleet mauissa, vaan tyyleissä mihin oluet oli ilmoitettu. Surullista oli torpata toimivia oluita pois sen takia, etteivät ne olleet tyylinsä mukaisia. Liekö yritetty panimoiden puolelta tehdä taktikointia tässä asiassa, mutta sattui pahemman kerran nyt kusemaan kintuille tälläinen kikkailu.

Toisen tuomarointi päivän tunnelmat

Virkeänä herätty ja aamupala nautittu hyvissä ajoin ennen tuomarointia ettei makuaistit ole rasvalla vuorattu ennen maistelua. Saavuin hyvissä ajoin paikalle jotta ehdin hiukan rupattelemaan muiden tuomareiden kanssa.

Nyt maisteluun tuli uusi twist ja saimme tuomareiden kanssa jopa keskustella keskenämme oluiden nyansseista, virheistä sekä perustella kantamme oluiden pisteytyksistä. Kauheasti mielipide eroja ei tuomaroinnissa ilmennyt, kaikki halukkaat pääsi ääneen ja perustelut otettiin vastaan hyvässä hengessä, minkäänlaista nokittelua tai pätemistä ei ollut ilmassa. Tuomaroitavissa oluissa oli kylläkin paljon pureskeltavaa sillä maistossa oli mm. suolaiset goset sekä makeat tynnyrikypsytetyt imperia stoutit, liikuttiin siis hyvinkin olutmaailman ääripäissä, olematta päissään. Tokihan mukaan mahtui myös liuta NEIPA ja IPA osastoa mikä osaltaan toi haastetta arviointiin.

Minun osaltani kisat olivat tässä mutta maistelu jatkui siitä huolimatta. Nappasin kopin Jouni Koskisesta,, olutharrastajasta, kirjoittajasta Tuopillinen -blogin takana sekä kaikin puolin mukavasta veikkosesta. Hän toimi ystävällisesti minulle oppaana ja tutustutti minut muutamiin Helsingin menomestoihin eli olutravintola Leijuvaan lahnaan sekä Pikkulintuun. Molemmat oli omalla tavallaan mukavia oleskelupaikkoja ja juttua riitti luonnollisesti oluen parissa. Toisin kuin minun, oli Koskisen mentävä vielä tuomaroimaan finaalikierros ja jatkoimme eri teille, enemmän tai vähemmän kosteille.

Kokemuksena oli tuomarointi todella opettavaista ja ennen kaikkea hauskaa, suosittelen kaikille lämpimästi! Nyt vain jännityksellä odottamaan tietoa että mikä on Suomen Paras Olut vuosimallia 2020, minä en tiedä mutta arvaatko sinä?

Katso SPO-semifinalistit täältä:

Suomen Paras Olut 2020 semifinalistit julki!

Lue Olutposti -lehden kesänumero nyt ilmaiseksi verkosta!

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.