Kuinka käy panimoteollisuudelta rock’n roll?

0

Mitä yhteistä on olutkulttuurilla ja musiikkiteollisuudella? Paljon. Yhtäläisyydet löytyvät oluenpanijoista, biisintekijöistä, pienpanimoista, pienlevy-yhtiöistä, vähittäiskaupan rakenteista ja kummankin kulttuurimuodon kuluttajista.

Mennään hieman syvemmälle sisään aiheeseen.

Oluenpanijalle jokainen kehitetty olut on oma biisi. Se sävelletään nautittavaksi rakkaudella ja pieteetillä. Siitä keskustellaan kollegoiden kanssa ja joskus jammaillaan ”teos” myös yhdessä. Jokainen pienpanimo on kuin pienlevy-yhtiö. Siellä uskotaan tekijänsä pieteetillä säveltämään teokseen ja halutaan saattaa se fanien nautittavaksi. Kun on buumi päällä, raivaa vähittäiskauppa tilaa uusille tuotteille. Syntyy myös uusia levykauppoja… anteeksi, siis olutravintoloita. Kuluttajat ovat innoissaan alati syntyvien tuotteiden määrästä kuten musapuolen fanit yhtyeidensä uusista biiseistä.

Mutta kauppojen hyllytilat ja ravintoloiden hana- ja kaappitilat ovat rajalliset. Kauppiaalle on sama, onko hyllyssä mikä tahansa härpäke, kunhan se myy. Olut ei ole hänelle itseisarvo. Ravintoloitsijat kyllästyvät jatkuviin myyntipuheluihin ja uusia sangen hintaviakin tuotteita tulee markkinoille sellaista tahtia, että kuluttajien kukkaro ei kestä kuin maistella yksi sieltä ja toinen täältä.

Pikkuhiljaa katetta ja koko bisnestä alkavat syömään kauppojen alennukset, huonomenekkisten tuotteiden palautukset, tuotteiden laadun vaihtelu ja tietenkin järjetön veropolitiikka. Tai jos koko oluen brändi liataan fanien silmissä toimialan keskinäisessä nahistelussa pienet vastaan suuret. Tällöin katseet suunnataan muualle, sillä kukaan ei tartu negatiiviseen brändiin. Puhumattakaan kauhukuvasta, jossa seuraava alkoholilain kokonaisuudistus pitääkin sisällään pienen, mutta voimakkaan raittiuspiirin asettamia pommeja, jotka vievät meitä takaisin kohti ankeita aikoja. Tai jos pienpanimoille vielä sangen edullista verotuskäytäntöä muutetaan tai ehdotus ulosmyyntioikeudesta kaatuu.

Biisit pakettiin ja hyllyyn

Jos panimotoiminnan päämääränä on liiketoiminnan harjoittaminen eikä pelkkä harrastus, vaatii markkinaosuuksien kasvattaminen myös kiinnostavia ja laadukkaita biisejä… sorry siis oluita sekä viestinnän ja markkinoinnin merkityksen ymmärtämistä investointina, ei kuluna. Brändin vahvistamista tai ainakin sen ymmärtämistä. Maailma on täynnä tietoa, sen erottavuudesta käydään jatkuvaa taistelua.

Palataanpa musiikkiteollisuuden puolelle

Kuinka kävi pienlevy-yhtiöiden? Suuret labelit ostivat osan, muutamat jotka panostivat asemansa säilyttämiseen säilyivät, mutta suurin osa poistui vähin äänin markkinoilta.

Jos hatarasti rakennetut korttitalot kaatuvat, mitä bissemetsurille jää käteen? Tikut, rakot ja värinää. Pahimmassa tapauksessa velat tai yhteisörahoituksen kautta hankitut vihat ja haukut, jotka nakertavat säveltäjän…eikun panijan mieltä päivin ja öin. Tiedän hyvin, että aikana, jolloin menee lujaa, ei haluta kuulla mitään kyseenalaistavaa. Ei haluttu aikoinaan musiikkiteollisuudenkaan puolella, jossa ”hyvä biisi kyllä myy” oli enemmän kuin tuttu lause. Mutta mikä on hyvä biisi ja kuka sen päättää? Kuluttaja.

Ensimmäinen varoitus tulevasta?

Mutta vielä ei ole todellakaan myöhäistä. Keinoja löytyy, mutta aivan kaikki eivät voi selvitä. Pitää vain ottaa oppia muilta toimialoilta. Toimialan osaamisen lisääminen, verkostoituminen, yhteismarkkinointi, vienti- ja myyntirenkaat, viestit ja markkinointitoimet, brändityö, oikeat jakelukumppanuudet. Samoin kumppanuudet vaikka sitten suurempien toimijoiden kanssa, kuten musiikkipuolella.

Keinoja löytyy mutta löytyykö ”pahan ilman linnun” kuuntelijoita silloin kun kaikilla on fiilis tapissaan ja menee hyvin? Mitäpä jos kasvatetaan yhdessä koko kakkua vieden olutkulttuurin sanomaa uusille alueille ja kuluttajille. Varotaan kulkemasta kohti taistelua pienestä siivusta kuten kansanluonteemme ikävä kyllä on meille opettanut.

Kaikki edellä kirjoitettu ei koske pelkästään oluenpanijoita ja panimoita. Tiedättekö mitä yhteistä on olut- ja musiikkitapahtumilla? Aika paljon – sekin tarina kulkisi aika lailla kuten edellä.

Jari ”cyde” Hyttinen
Tolkullinen OlutPOSTImies pienpanimobuumin sosiaalisessa silmäkkeessä

Kuvat: cyde

JAA KAVERILLE.

Kirjoittaja

Jari "cyde" Hyttinen

Kommentointi suljettu.

Scroll Up