Maistuisiko kirkas?

Unohtakaa hazyt sun muut sameat mallasjuomat, kirkasta sen olla pitää, nimittäin oluen!

Aihetta ollaan sivuttu kotiolutpostissa aiemmin Cold Crash -jutun tiimoilta vaan löytyypä kirkastamisesta muutakin jutun juurta.

Oluen kirkkaus on toiminut usein mittarina laadukkaasti valmistetulle oluelle, yleensä lagerille. Nykypäivänä sameallekin oluelle annetaan armon käydä oikeudesta, kun on ymmärretty että sameus ei välttämättä huononna makua, tämän ovat monet kotipanijatkin panneet merkille. Poikkeuksen toki tuottaa esimerkiksi lasiin kaadetut hiivamuhjut jotka taatusti muuttavat makua, ei välttämättä huonoon suuntaan.

Makuelämykseen itsessään oluen kirkkaus tosin saattaa vaikuttaa, ihminen kun on varsin visuaalinen olento. Silmät antavat aivoille monesti tietoa joka ei korreloi maun kanssa, todella tummista oluista irtoaa paahteisia makuja ja tuoksuja vaikka sellaisia ei todellisuudessa siinä olisikaan, vaan väri olisi toteutettu vaikkapa väriaineilla. Ihmisen mieli on voimakas ase jota ei kannata vähätellä.

Kuinka kotiolutseppä pystyy vaikuttamaan omien tuotteidensa kirkkauteen? Tapoja vaikuttaa on useita.

Raaka-aineet:

Raaka-aineiden valinnalla on merkitystä, vahvasti proteiineja sisältävää mallasta kannattaa välttää, jos tavoitteena on kirkkaus, vehnämallas ja varsinkin hiutaleet on yksi proteiinipitoisimmista aineksista. Maltaista irtoaviin proteiineihin voi vaikuttaa mäskäyslämpötiloja säätämällä ja maltaiden huuhtelussa kannattaa välttää liian kuumaa vettä sekä mallaspedin turhaa möyhimistä, se voi irrottaa polyfenoleja jotka saattavat aiheuttaa sameutta.

Rankasti kuivahumaloidut oluet tuppaavat myös samentumaan herkästi joten kannattaa miettiä myös sen tarpeellisuutta.

Hiivavalinnoilla voi vaikuttaa. Vehnäoluelle räätälöidyt hiivat ovat monesti pölymäisiä ja vajoavat kehnosti käymisastian pohjalle sameuttaen näin olutta. Valikoi käyttöösi tehokkaasti flokkuloituvia hiivakantoja jos ne käyvät oluen tyyliin. Flokkulaation tehokkuus monesti selviää joko valmistajan sivuilta tai hiivapakkauksesta.

Lisäaineet:

Luonnollisia lisäaineita oluen valmistuksessa ovat mm. Protafloc sekä Irish moss. Merilevästä valmistetut kirkasteet saostavat proteiineja keittovaiheen aikana, ja ne vajoavat kattilan pohjaan ennen vierteen jäähdytystä.

Entsyymien käytöllä voidaan sameutta myös vähentää tehokkaasti. Clarity ferm entsyymiä käytetään hiivauksen yhteydessä. Se auttaa häivyttämään sameuden jota voi esiintyä oluen ollessa kylmää. Maailmalla siitä käytetään termiä chill haze.

Lämpötilat:

Lämpötilalla saadaan kirkkauteen vaikutettua edullisesti. Suurin osa irtonaisista partikkeleista vajoaa käymisastian tahi pullon pohjalle viileässä. Cold crash on tekniikka johon kannattaa tutustua! Jos mahdollista niin pyri tiputtamaan vierteen lämpötila hiivauslämpöön mahdollisimman nopeasti keiton jälkeen.

Keitä vierrettä aggressiivisesti. Tämä aiheuttaa ns. hot breakin eli vierteen vahvan vaahtoamisen keiton aikana. Sen aikana proteiinit alkavat koaguloitua eli paakkuuntua ja vajoavat aikanaan keittokattilan pohjalle.

Välineet:

Karkea- ja hienosuodattimet ovat myös yksi keino kirkastaa olutta. Kotipanijoiden käyttämissä all-in-one täysmäskäimissä on monesti jo valmiina erinäisiä suodattimia, joiden avulla enimmät humalapartikkelit saadaan pysymään erossa oluesta. Huonona puolena on, että suodattimet menevät helposti tukkoon hidastaen tai pahimmassa tapauksessa jopa lopettaen oluen siirron käymisastiaan.

Omia patentteja voi oluen siirtoon tehdä erilaisten harsojen ja humalasukkien avulla mutta kaupallisiakin suodattimia löytyy.

Oluen kirkkautta voidaan yrittää parantaa myös toisen käymisastian avulla, jolloin viimeiset litrat hiivoineen jätetään ensimmäiseen astiaan.

Kuvat & teksti: Joni Sormunen

Joni Sormunen

 

 

 

mainos