MEAD – Olutta vai viiniä?

Tiedän, otsikon kysymys on typerä, sillä mead on tietysti hunajaviiniä, ei hunajaolutta – paitsi meadin alalaji braggot, jossa on käytetty mallasta.

Mead kääntyy, hyvin kankeasti, suomeksi simaksi, mutta tämä yksinkertaisimmillaan hunajasta ja vedestä valmistettu viini on kotoiselle simallemme lopulta vain etäinen sukulainen. Mutta entäpä ihmiset, joille mead ei ole kovinkaan tuttu juttu? Mitä jos heille juottaa sokkona hunajaviiniä? Menisikö juoma läpi oluena?

Testataan siis.

simaa

Raadissa istui olutnoviisi Lissu sekä jo aiemmista Korkinmurtajista tuttu olutharrastaja Johannes. Juomiksi valikoituivat Wesala-kotipanimon juomat, sillä kaupallista meadia ei testiin saatu hankittua. Niitäkin toki löytyy: Alkossa on myynnissä muutama nimike, laadukkaat olutravintolat ottavat säännöllisen epäsäännöllisesti mm. amerikkalaisia meadeja myyntiin ja unkarilaisen Mad
Scientistin tölkitetyt ”sessiomeadit” ovat rantautuneet valikoitujen kauppojen hyllyille. Wesalan meadit olivat noin 7-prosenttisena myös ”sessiovahvuisia”, sillä yleensä hunajaviinin prosentit huitelevat siellä viinin tietämillä, eli yli kymmenen. Wesala oli myös maustanut meadinsa, toisessa passionhedelmää, toisessa taas hapankirsikkaa – hyvin (hapan)olutmaisia elementtejä siis.

PASSION 4 FASHION

Johannes

Nätin keltainen väri. Tuoksussa passionhedelmää tai mangoa, menee aina sekaisin. Raparperi on myös vahvasti läsnä. Arvelisin Brewskin hapanolueksi? Nenä kuitenkin huijaa, sillä vaikka maku onkin hedelmäinen, niin se töppää nopeasti ”alkoholiseen” kuivuuteen. Jännä. Loppumaku on täynnä passionia, tai mangoa, ja hedelmäviinimäinen kokonaisuus piristää sekä lämmittää. Jotain pistävää siellä on myös. Olisin pärjännyt ilmankin. Raikkautta kaipaisi. Joku tässä mättää, jos tämä siis on hapanolut? Ei muuten taida olla.

Lissu

Väri: Kaunis, hedelmäinen.
Tuoksu: Pistävä. Ehkä raparperia? Haisee käyneeltä hedelmältä. Passion?
Maku: Aluksi hedelmäinen, mutta muuttuu nopeasti karvaaksi tai happamaksi. Loppu kuitenkin pehmeämpi ja passionhedelmä maistuu. Kai tämä jokin hedelmäolut on, oikeita termejä en muista.

SOUR CHERRY

Johannes

Persikkainen väri, ihan näpsäkkä. Kirsikkaa, kirsikkaa, kirsikkaa… Silmä puijaa nauttijaa! Alkumaku tuo mieleen roseviinin, mutta käväisee nopeasti raparperipuskassa ja muovaantuu täydellisen pehmeäksi hapankirsikaksi. Ah, hyvää.
Makeahkoa kirsikankukkaa, raikastavaa valkoviiniä ja hieman kuivaa omenasiideriäkin. Todella maistuva tuotos. Mutta että olutta? Voisivatkohan nämä olla jotain meadin maustettuja alalajeja? Tosin kovin kevyitä ovat niihin verrattuna, mitä olen päässyt maistamaan. En osaa nyt varmaksi sanoa.

Lissu

Väri: Haalean persikkainen.
Tuoksu: Raparperia, mustaherukkaa ja syksyistä puutarhaa.
Maku: Ensin hyvin pehmeä, mutta tämäkin muuttuu karvaaksi nopeasti. Maistan humalan, ehkä? Pitkä maku viipyilee suussa ja pehmenee hiljalleen. Hapanolut. Se on vastaukseni. Mausteina vaikka raparperia ja jotain punaista marjaa.

Summaus: Tottumattomammalle suulle mead meni täysin oluesta. Harjantuneempi raatilainen oli taas enemmän kärryillä, vaikkei täysin varma johtopäätöksistään
ollut. Voisikin siis väittää, että virheellinen hunajaoluttermi istuu syystäkin syvällä.

Teksti ja kuva: Teemu Lahtinen

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 2/2020.

mainos