Näyttelijä Antti Reini: En ole rakentanut uraa vaan antanut itselleni aikaa katsoa, mikä kiinnostaa

Olutposti istutti trooppisen Talvipuutarhan penkille pitkän linjan luovan alan ammattilaisen Antti Reinin, ja pohdimme yhdessä elämää, luovuutta ja alkoholiakin.


“Kun olin pieni, halusin lentäjäksi tai arkeologiksi, luin paljon ja seikkailut kiehtoivat. Olen Helsingin Kalliosta kotoisin, siellä oli lapsuudessani paljon lapsiperheitä ja vähän kylämäinen henki, tiesin että meistä pidetään huolta. Kalliossa oppi myös kunnioittamaan erilaisia ihmisiä, sen että kaikki oli samanarvoisia. Nykyään asun Porvoossa, jossa koen hieman samanlaista kylämäisyyttä. Lapsuuden haaveiden lisäksi musiikki valtasi mieleni. Aloitin rumpujen soiton 9-vuotiaana ja se vei mukanaan vuosiksi, kunnes lieveilmiöt tulivat tielle ja soittamisesta katosi ilo ja intohimo.

Musiikki oli tauolla kauan, löysin näyttelijän sisältäni, mutta sitten 2000- luvun vaihteessa biisejä rupesi kumpuamaan sisältä. Elämääni löytyi suunta, jota kohti kuljen edelleen. Aloitin kirjoittamisen. Jukka Lyytisen kanssa kirjoittama kirja tuli ulos vuonna 2005 ja ensimmäinen itse kirjoittamani teos 2016, samoin musiikki-albumini näki päivänvalon samana vuonna. Sen jälkeen kirjoja on tullut muutama lisää ja seuraavakin työn alla. Kirjoittamisen lisäksi soitan, teen biisejä, keikkailen ja tietysti näyttelen.

En ole rakentanut uraani tietoisesti, vaan antanut itselleni aikaa kuulostella mihin suuntaan kiinnostukseni kulkee. Sama pätenyt yksityiselämän puolella. Välillä olen kulkeutunut valintojen pariin, jotka eivät olleet niin hyviä, mutta nautintojen ja kokemusten etsimisen polulla lujaa kulkiessa niitäkin eteen tulee. Olihan se hetkittäin hauskaakin – suurin oppi tuli tietyllä epämukavuusalueella elämisestä, jota on pystynyt hyödyntämään jälkeenpäin sekä työssä että omassa elämässä. Ymmärsin silloin myös sen, että kaikki voi muuttua hetkessä, romahtaa yhdessä yössä, mutta toisaalta, niistä raunioista voi löytyä uusi polku jota seuraamalla huomaakin sen vievän ylöspäin. Muutos on mahdollista joka hetki, jos siihen uskaltaa tarttua.

En edelleenkään suunnittele tekemisiäni, ne tulevat jostain sisältä. Uusi projekti saattaa lähteä yhdestä lauseestakin. Ensimmäinen kirjani, jonka tein yhdessä Jukka Lyytisen kanssa alkoi juuri baarijutustelusta. Kaikki ideat eivät aina mene maaliin, eikä niiden tarvitsekaan, mutta niistä voi myöhemmin jalostua jotain muuta.

En ole juonut alkoholia yhdeksääntoista vuoteen, mutta baarissa tulee edelleen silloin tällöin istuttua ja ravintoloissa käytyä. En koe sitä mitenkään vaikeaksi, muut voi juoda, ei haittaa. Kotonani on alkoholia, jota voin vieraille tarjota. En tunne ulkopuolisuuden tunnetta juomattomuudestani, itselleni ulkopuolisuuden tunne oli yksi syistä miksi käytin alkoholia. Lakattuani edes yrittämästä sopeutua, tunne helpotti, eikä alkoholia enää tarvittu.

Alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen elämänlaatu on parantunut ja asioihin pystynyt tarttumaan paremmin kiinni. On yksinkertaisesti helpompaa kohdata asioita selvinpäin, varsinkin niitä ”ei niin miellyttäviä”.

Suomessa alkoholi on läsnä kaikkialla, jos välttelisin alkoholin läsnäoloa, en voisi mennä mihinkään. Sosiaalinen elämä ja kanssakäynti on vahvasti sidoksissa alkoholiin. Sitä on tarjolla kaikkialla ympärillämme varpajaisista hautajaisiin. Siksi alkoholin käytön lopettaminen on usein vaikeaa. Suomessa kysellään ja syitä juomattomuudelle, mutta monissa muissa maissa se ei herätä samanlaista spekulaatiota, niissä juomattomuus ei ole sairaus. Kyllähän minäkin juon: alkoholitonta olutta, intohimoisesti kahveja sekä inkivääriolutta, jota myös itse teen.

Alkoholittomia oluista minulla ei ole mitään lempimerkkiä, mutta esim. alkoholiton Leffe -on erinomaista. Espanjassa on saatavilla hyviä holittomia peruslagereita ja Oslossa join aikoinaan elämäni parhaan alkoholittoman oluen, mutta sitä en ole löytänyt missään muualta. Katson baarissa aina valikoiman läpi, mutta mikäli ei löydy mieleistä, niin pidättäydyn vaikka vedessä  – ei ole mitään järkeä vetää huonoa olutta vain sen takia, että se on alkoholitonta. Olen kokeillut myös alkoholittomia viinejä, mutta punaviinit eivät ole vakuuttaneet. Tykkään juoda hyviä juomia, ravintolossa tilaan usein alkoholittoman cocktailin, niiden määrä ja laatu on kehittynyt viime vuosina huimasti. Ja onhan se hauskaa mennä alaikäisen tyttären kanssa ravintolaan syömään ja tilata samanlaiset mocktailit.

Omalla kohdallani kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, kuten biisien tekeminenkin, tosin biisejä saatan pallotella jonkun muun kanssa. Keikoilla musaa soittaessa on oma itsensä, näyttelijänä minulla on kirjoitettu rooli. Siinäpä se ero simppelisti noiden kahden ilmaisumuodon välillä. Jengi tulee keikkojen jälkeen juttelemaan, ja se on hyvä, koska silloin musa on herättänyt ihmisessä jotain. Se kai on musiikinkin tarkoitus.

Tulevaisuudenhaaveitakin on; pystyä kirjoittamaan niin, että ei tarvitse samalla tehdä muita töitä. Apurahoja en ole saanut, joten kirjoitan aina muiden hommien ohessa. Minulla on ensimmäistä kertaa hatara viisivuotissuunnitelma, joka voi muuttua moneen kertaa, mutta suunta on selkeä.

Täytän tänä vuonna 60 vuotta ja vaikka ikä onkin vain numero, olen kiitollinen vuosien määrästä. Välillä huomaan haaveilevani jostakin ja tajuankin tehneeni jo sen.  Haaveet ovat usein käytännön teon päässä. Silloin kun ne eivät sitä ole, niin kannattaa kääntää katse toisaalle ja laittaa energia johonkin muuhun. Ehkäpä kyseisen haaveen toteutumisen hetki ollutkaan vielä ajankohtainen, tai se vie hieman enemmän aikaa. Kaikki kun ei tapahtu silmänräpäyksessä.”

Antti Reini

Näyttelijä, kirjailija ja muusikko. 
Julkaissut 5 kirjaa,  Sunnuntai ( 2022, Like Kustannus), La Ciudad ( 2020, Like Kustannus), Neljätoistanollakuus ( 2016, Like Kustannus) ja Parisuhdepäiväkirja-Oletko nähnyt Sateen? (Lyytinen/Reini, 2005, Like Kustannus), valokuvannut/kuvittanut: Metsä- Hyvää mieltä ja Rentoa oloa Luonnosta ( 2018, Like Kustannus),  (WWF:n Vuoden Luontokirja-2018).
Julkaissut albumin: Antti Reini & Maapallon Maitolaiturit: Kärpänen (2016).  Näytellyt Suomessa ja ulkomailla lukemattomissa elokuvissa, tv-sarjoissa ja näytelmissä.

Juuri nyt: 

Kirjoittaa uutta romaania, jonka on tarkoitus tulla ulos ensi vuoden keväällä.  Työstää seuraavaa musiikki-Albumiaan : ”Oy Yeah Ab”. On mukana ruotsalaisessa tv-sarjassa, keikkailee solo-artistina, näyttelee Aragornia Tampereen Teatterin Taru Sormusten Herra- näytelmässä, ensi-ilta 23.8.2024. 

Teksti Anikó Lehtinen, kuvat Oskari Sarkima

Ilmestynyt 1/24 Olutposti-lehdessä.

Katso myös:

Näyttelijä ja viljelijä Jussi Vatanen: Omasta mallasohrasta pantu olut kiinnostaa