mainos

Oluet ja erityisruokavaliot

Elintarviketeollisuus on ottanut viime vuosina suuria harppauksia tuotekehittelyn ja markkinoinnin alueilla kohdentaessaan tuotevalikoimaansa entistä tarkkaavaisemmalle kuluttajakunnalle. Tuotteiden määrä tuotemerkkien sisällä on kasvanut paljon. Juomat pelkkinä janonsammuttajina ehkä vettä ja mehuja lukuun ottamatta ovat historiaa. Maun lisäksi tuotteita markkinoidaan ominaisuuksilla, mutta myös niiden puuttumisella.

Erityisruokavalioille soveltuvat juomat kuuluvat tänä päivänä lähes jokaisen vähittäismyyjän ja anniskelijan tuotevalikoimaan. Syitä on monia. Suoranaisten allergioiden ja yliherkkyyksien lisääntymiset tai ainakin niiden diagnosoinnin lisääntyminen, on osaltaan aikaansaanut valtavan nousun kohdennettujen tuotteiden kehittelyssä ja myynnissä. Ihmisten huoli terveydestään ja myös eettisistä valinnoistaan on saanut elintarviketeollisuuden miettimään strategioitaan uusiksi. Teollisuus on varmasti mielissään siitä, että edellä mainittu trendi myy hyvin, mutta toisaalta se luo varmasti tuote- ja brändikehittelyyn uusia haasteita. Sosiaalisen median mahti ja leimaantumisen pelko ohjaavat yritysten strategioita enemmän kuin ennen.

Ihmisten elimistöt ovat hyvin yksilöllisiä reagoidessaan niitä ärsyttäviin ainesosiin. Se mikä on toiselle hyvin vaarallista, voi toiselle olla hyvinkin siedettävissä. Keliaakikon ruokavalio on ehdottoman gluteeniton koko elämän ajan, kun taas gluteenille yliherkkä voi pienissä määrin sietää gluteenia. Kuluttaja itse voi tehdä valintoja ja kokeilemalla etsiä itselleen soveltuvia tuotteita ja kokonaisuuksia. Jos taas ruoka tai juoma tarjotaan toiselle, täytyy pelata varman päälle, ettei aiheuta tietämättään vaaratilanteita. Keliaakikolle sopivan ruoka- ja juomavalion paras asiantuntija on hän itse. Ravintoloissa ja leipomoissa gluteenittomat ainesosat on varastoitava ja mahdollisuuksien mukaan myös käsiteltävä erillisissä tiloissa ja erillisillä välineillä ristikontaminaation välttämiseksi. Olutteollisuuden prosessit taas itsessään vähentävät gluteenin määrää lopullisessa tuotteessa tai vaihtoehtoisesti voidaan käyttää valmiiksi vähägluteenisia viljalajikkeita. Oluita voi toki valmistaa muistakin kuin gluteenia sisältävistä viljoista ja aineksista. Keliakialiitto muistuttaa tosin, että maissi- ja riisioluet eivät pääosin ole nimestään huolimatta gluteenittomia. Osa gluteenittomista tuotteista on luontaisesti gluteenittomia, kun taas toisten gluteenipitoisuus jää alle määritellyn 20ppm raja-arvon. Ppm on lyhenne sanoista ”parts per million” ja tarkoittaa käytännössä yhtä milligrammaa kiloa kohden. Keliakialiitto ylläpitää rekisteriä ja listausta Suomessa myytävistä gluteenittoman tuotteen merkin käyttöoikeuden saaneista (olut-)tuotteista. Huomattavaa on, että Suomessa lisenssillä valmistettu gluteeniton olut saattaa olla toisessa maassa myynnissä eri standardeilla, eikä tällöin täytä vaatimuksia gluteenittomuuden suhteen. Varmimmin Suomessa gluteenittoman oluen tunnistaa edellä mainitusta Keliakialiiton myöntämästä kansainvälisestä gluteenittoman tuotteen merkistä (yliviivattu viljantähkäsymboli) pakkauksessa. Hyllyissä näkee gluteenittomiksi ilmoitettuja oluita myös ilman virallista Keliakialiiton merkkiä. Tässä tapauksessa tuottaja on itse vastannut mittauksista ja seurannasta. Alkoholituotteita valvoo sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira.

Laktoosia sisältävät oluet, yleisimmin milk stoutit, eivät sovellu laktoosi-intoleranssista kärsiville. Tässäkin tapauksessa jonkun vatsa kestää paremmin kuin toisen. Maitoallerginen taas ei siedä laktoosia lainkaan.
Oluessa on yleisesti ottaen suhteellisen vähän yleisimpiä allergeeneja, mutta hiiva-allergiat saattavat aiheuttaa pulmia kotioluiden juojille ja alkoholiallergiakin on eräille vakavia oireita aiheuttava vaiva. Edellä mainittu keliakia ei ole allergia vaan autoimmuunisairaus, vaikka se sekoitetaan joskus vilja-allergiaan.
Oma lukunsa erityisruokavalioiden suhteen ovat tuotemerkinnöistä tutut kilokalorimerkinnät (kcal). Juomien energiasisällöt kiinnostavat suurta osaa kuluttajista. Ravintoarvot ovat keskiarvoja, jotka perustuvat yleensä valmistajan tekemään analyysiin tai yksinkertaiseen laskelmaan, joka on tehty ainesosien tunnettujen keskiarvolukujen pohjalta. Mittauksia voi myös teettää ulkopuolisilla laboratorioanalyyseillä. Tarkimmat elintarvikkeiden energiamittaustulokset saavutetaan aineiden lämpöarvoja määrittävällä pommikalorimittarilla, mutta yleensä varsinkin pienemmät yritykset laskevat energia-arvonsa itse.
Luomuelintarvikkeiden jalostuksessa periaatteena on tuottaa tuotteita, joiden valmistusmenetelmät eivät ole haitallisia ympäristölle, eivätkä ihmisten, kasvien tai eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille. Luomuelintarvikkeita ovat elintarvikkeiksi tarkoitetut maataloustuotteet ja näistä jalostetut tuotteet, jotka markkinoidaan luonnonmukaisina (luomu). Luomuelintarvikkeen maataloudesta peräisin olevista raaka-aineista vähintään 95 % on oltava luomua. Luomuoluiden valmistuksessa on rajoitettu mm. sallittujen lisäaineiden ja valmistuksen apuaineiden määrää vain välttämättömiin. Esimerkiksi keinotekoisten väriaineiden käyttö on kielletty.
Vegaani on henkilö, joka ei syö tai juo mitään eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita kuten lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita ja niiden johdannaisia. Vegaaniseen ruokavalioon eivät käy edellä mainitut milk stoutit, hunajaoluet, eivätkä oluet, joiden valmistusprosessissa on käytetty liivatetta tai muita eläinperäisiä aineita. Suomalaiset panimot käyttävät nykyisin enimmäkseen kasvipohjaisia kirkasteita, mutta edelleen melko harva panimo haluaa etikettiinsä siitä merkinnän. Vegaanisuuden osoittava V- tai Vegan-merkki on yleensä maksullinen sertifikaatti. Vegaanimerkinnöistä tai niiden sertifikaateista ei ole olemassa lainsäädäntöä, eivätkä viranomaiset valvo merkintöjä, ellei viranomaisten tietoon tule, että merkintä on harhaanjohtava. On merkintä mikä tahansa, peruslähtökohtana on, ettei merkintä saa johtaa kuluttajaa harhaan. Vegaaniruokavalioon soveltuvaksi väitetyn oluen tulee aidosti olla soveltuva vegaaneille.

Tuoteselosteiden, vegaanisuuden, luomun tai energia-arvojen esittäminen alkoholituotepakkauksessa ei ole Suomessa pakollista, mutta suositeltavaa. Poikkeuksena allergioita ja intoleransseja aiheuttavat ainesosat kuten edellä mainitut gluteenia sisältävät viljat (vehnä, ruis, ohra, kaura, speltti, kamut-vilja sekä niiden hybridikannat). Kaura on itsessään gluteeniton, mutta viljojen käsittelyprosesseissa se helposti kontaminoituu, eli saa joukkoonsa myös gluteenia. Yleisesti allergisoiva tai intoleranssia aiheuttava ainesosa on merkittävä pulloon tai tölkkiin korostetulla tekstillä.

Pakkausmerkintöjen viidakossa vaaditaan tarkkaavaisuutta. Onneksi suomalaisten panimoiden pakkausmerkinnät ovat tarkkuudeltaan yleensä hyviä ja tarkkoja. Mainittakoon vielä lopuksi, että lukemasi artikkeli käsitteli lähinnä yksittäispakattuja oluita. Hanaoluen nauttiminen hyvin puhdistetuista hanalaitteista on suhteellisen riskitöntä ja myös puhdas lasi tärkeä. Onnekkaita ovat ne, jotka voivat surutta nauttia juomistaan ja syötävistään ilman allergioita tai yliherkkyyksiä. Erityisruokavalioita noudattavat ovat kuitenkin mittava joukko kuluttajia. Pelkästään keliakiaa sairastavia on Suomessa yli 100 000.

P.S. Kannattaa varautua juhlien juomatarjoiluja suunnitellessa siihen, että tarjolla on myös ainakin yksi täysin alkoholiton olutvaihtoehto. Kylmänä.

Lähteet: Tukes, Valvira, Keliakialiitto, Duodecim, Vegaaniliitto ry

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehdessä 3/2018.

Kuva: Mikko Hentunen