Bisse biiseissä – oluen esiintyminen populaarimusiikkisanoituksissa
Alkoholi esiintyy usein populaarimusiikin kappaleissa, onhan se iso osa tarinankerrontaa ihmisten elämässä. Mutta miten nimenomaan oluesta puhutaan suomalaisissa musiikkikappaleissa pääosin 1980-luvulta nykypäivään ja miten se on muuttunut?
Teksti Anikó Lehtinen, kuvitus Oskari Sarkima
Musiikkia on ollut kaikissa kulttuureissa muinaisista esihistoriallisista ajoista lähtien. Koska ihmisen aivot on syntymälahjana varustettu musiikkiin reagoivalla hermoverkolla, musiikilla voi olla yhteys niin parinvalintaan, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteeseen kuin liiketaitojen kehittymiseenkin. Musiikilla on suuri merkitys elämässämme, olipa suhteemme musiikkiin enemmän tai vähemmän aktiivinen. Kuitenkin musiikin sanoitusten vaikutusta meihin on tutkittu vähän ja onkin mielenkiintoista miettiä millainen merkitys meille on vaikka oluesta musiikkikappaleissa puhuttaessa – lisäävätkö tekstit samaistumisen tunnetta vai ovatko alkoholiin, varsinkin olueen liittyvät sanoitukset liian kliseisiä samaistumispinnnaksi. Lisäksi on mielenkiintoista miettiä, miten oluen merkitys musiikkikappaleiden sanoituksissa on muuttunut – vai onko se?
Populaarikulttuuristen sanoitusten voidaan nähdä jäsentävän sosiaalista todellisuutta ja merkityksiä. Sanoitukset vaikuttavat siihen, miten hahmotamme elämää ja ne muokkaavat suhdettamme todellisuuteen ja voivat kiistää yleisesti tehtyjä tulkintoja. Musiikkikappaleiden sanoituksissa on usein aikaan kiinnittyvä puoli, näin sanoitukset tarjoavat monipuolisen alustan tarkastella mm. yhteiskuntaan, elämään ja kulutukseen liittyviä teemoja. Sanoitukset tulkitsevat nähtyä, koettua, tunnettua ja kuultua.
Tässä artikkelissa on analysoitu eri vuosikymmeniltä yli 70 tunnettu populaarimusiikkikappaletta, joissa on mainittu sanoituksissa jossain yhteydessä olut, pintaraapaisuksi siitä, miten puhumme oluesta suomalaisessa populaarimusiikissa.
Olut kappaleissa – yleisesti
Olut on hyvin moninaisesti läsnä suomalaisissa musiikkikappaleiden sanoituksissa sekä vapauden, ilon, yhteisöllisyyden, rakkauden yhteydessä mutta myös surun, katumuksen, koston ja vihan kanssa. Oluen merkitys symbolina on noussut sen käytön yleistyessä 1980-luvulla ja siitä on tullut kaikille tuttu ja käytetty tuote, joten sen avulla voi symboloida montaa tilannetta ja tunnetta.
Oluessa on suomalaisissa kappaleteksteissä tekijöiden mielessä selkeästi loppumaton symboliikka, sillä voi kertoa niin tunteista kuin kuvata luontoa ja mielentilaa, joten varmasti olut on pysyvä metaforan muoto sanoituksissa.
Erilaisia alkoholityyppikategorioita sanoituksissa alalysoiden, Suomessa kappaleissa olueen liitetään selkeästi enemmän negatiivisia, päihdekäyttöön liittyviä merkityksiä kuin vaikka viininjuontiin, joka heijastaa erilaisten alkoholikategoirioiden statuseroa myös suomalaisessa yhteiskunnassa yleisesti. Viini edustaa yleensä vapaata juhlintaa (nais) seurassa, kun taas oluesta löytyy useita sanoituksia, missä se on selkeästi päihde, kuten vaikka Hassisen Koneen Kulkurin iltakalja- kappaleessa, missä tästä ainoasta “kahleesta” irti pyristely eli itsekurin käyttäminen ei onnistu.
Samaa voi sanoa, kun tarkastellaan mainonnan ja median kerrontaa eri alkoholikategorioissa sekä aikajakson 1969-2018 aikana että Suomen historiassa sitä ennen. Ruoka- ja ravintolahistorioitsija Merja Sillanpää mukaan viini ostojuomana on Suomessa edustanut aina parempaa ja “eurooppalaisempaa” alkoholikultuuria, ja oluen ja viinin identiteetti on suomalaisille yhä hyvin erilainen alkoholijuomana.
Mediaseurantaa tehdessä näkyy edelleen, miten negatiiviset alkoholiuutiset kuvataan (keski)olutkuvituskuvilla kun taas mm. kulttuuriin ja muihin positiivisiin merkityksiin liittyvät alkoholiuutiset kuvataan viinin tai cocktailien kautta.
Oluesta kappaleiden sanoituksissa puhuttaessa hyvin usein käytetään sen kansankielistä ilmaisua kalja, joka esiintyy varsinkin positiivisessa merkityksessä, vaikka juhlinnan tai vapaalle vaihtamisen yhteydessä. Näissä kappaleissa oluesta voidaan käyttää hyvinkin montaa lempinimeä kuten Petri Nygårdin Otan kaljaa -sanoituksessa, jossa samasta juomasta esiintyy myös synonyymit tuoppi ja ohrapirtelö. Toisaalta kalja esiintyy myös hyvin neutraalina puhekielen sanana monissa kappaleissa kuten Kaija Koon Kaljaa pöytään – tai Stigin Kaljaa – sanoituksista, joissa sana kalja voisi korvautua suoraan oluella.
Vapautuminen – kaljaa kioskeihin ja pitkäkaulaisia olutpulloja
Vapautuminen on ehdottomasti suurin kategoria olut-teemoja kappaleissa tulkittaessa. Tähän liittyy alakategorioina hauskanpito, moraalisten kahleiden katkaisu, uhma ja ystävyys.
Yleisesti ottaen oluen esiintyminen kotimaisessa musiikissa lisääntyy samaan aikaan, kun suomalaisista tulee olutkansaa 1980-luvulle tultaessa. Oluen sijaan vielä kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvulla puhutaan enemmän alkoholista joko hyvinkin juhlivaan sävyyn, esimerkkinä usein viiniä käyttäen tai osana työväenluokkaista käyttäytymistä, tästä tunnetuimpana esimerkkinä ehkä Irwin Goodmanin esittämä Työmiehen lauantai -kappale, josta on tullut eräänlainen klassikko suomalaiselle alkoholikäytölle omassa ajassaan yleisestikin.
Mainonnassa olut yhdistyy jo 1970-luvulta lähtien vapauteen ja tämän voi kuulla myös olut-aiheista kappaleista, toki oluesta puhutaan laajemminkin ja siinä näkyy alkoholiin suhtautumisen muutos samalla vuosikymmenellä; olutta vaadittiin mielenosoitusmarssilla takaisin Alkoon ja toisaalta halltukselle luovutetussa adressissa olutta kiostimyyntiin, huumoriyhtye Sleeper Sleepers Kaljaa kioskeihin -kappaleen soidessa taustalla.
1980-luvun vuosikymmentä leimaakin oluesta musiikkikappaleissa puhuttaessa voimakas vapautuminen, alkoholikäytön lisääntyessä ja moninaistuen sukupolvi X:n mukana, jolloin olueen liitetään yhä enemmän myös humoristisia ja vapautta kuvaavia merkityksiä, negatiiviseen päihdekäytöön viittaamisen sijaan. Tyypillistä on kuitenkin oluen yhdistäminen raskaan humalahakuiseen juomiseen – sanapareista oluen kanssa usein mainitaan känni tai humala, joka ehkä tässä yhteydessä edustaan varsinaisen humalan lisäksi myös nimenomaan vapautta arkielämästä, joka teemana on tuttua myös saman vuosikymmenen mainonnasta. Toinen tulkinta tästä voisi olla uhma, jolla osoitetaan irtiottoa edellisen sukupolven moraalikäsityksille yleisemminkin.
Vapaus ja irti arjesta -teemat ovatkin läsnä sen jälkeen säännöllisesti kappaleissa, joissa olut on mainittu, jatkuen 1990-luvulta tähän päivään.
Musiikkigenretasolla olut on edustettuna hyvin laajasti, tosin hieman eri lailla esitettynä. Suomi-rapissa olut on hyvin usein sosiaalisen kanssakäymisen voide, kuten 2000-luvun alkupuolella Tulenkantajien Get Down- kappaleessa. Samaa keveyttä on usein myös poppipuolella, vaikka kun PMMP-yhtye matkustaa festareille kappaleessaan Matkalla, missä takapenkillä missä “Mikko on ottanut oluen”.
Uudempaa genreä tässä vapautuminen-kategoriassa edustaa Samae Koskinen jonka tuotannosta löytyy useita vapautta ja olutta yhdistäviä sanoituksia, kuten Aurinko, ystävät ja kaljaa. Ja löytyy asiasta esimerkki Euroviisuistakin, jossa Käärijä kertoo miten “en mieti huomista kun otan kiinni tuopista”.
Huumorikappaleita oluesta on huomattavan paljon, varsinkin kahdeksankymmentäluvun lopussa ja 1990-luvun alkupuolella, jolloin huumorimusiikkia tehtiin muutenkin paljon. Ääriesimerkkinä ilmiöstä voidaan pitää huumoriduo Bat & Ryydin käännöskappaletta Ehtaa tavaraa, jossa kaipaillaan loppunutta sahtia. Toki näitä löytyy paljon muitakin, kuten jo edesmenneen huumoriartisti Jope Ruonansuun sanoitukset, missä hän on käsitellyt oluenjuontia huumorikulmalla vaikka Kaljalaulu – kappaleessaan.
Huumori on selkeästi ollut myös tapa käsitellä juomista yleensä, ja Juice Leskisen sanoituksissa olut esiintyykin usein ironisena huumorin lähteenä. Huumorin kautta ilmaistuna runsaskin oluenkäyttö ilmentyy keveänä vaikka monen kappaleen pohjaväre on synkkä. Huumorin runsaan käytön kappaleissa, missä teemana on olut tai alkoholin juominen, voi katsoa myös osaltaan johtuvan vapautumisesta, alkoholista voi puhua moninaisemmin, eikä siihen tarvitse liittyä moraalista opetusta.
Olut- aiheiset kappaleet kuuluivat pitkään suomalaisessa musiikkikappaleperinteessa tietynlaiseen miehiseen genreen, missä se yhdistetään joko ystävien kanssa viihtymiseen, humalassa tapahtuneisiin kommelluksiin tai elämän alamäkeen. Samat yhteydet löytyvät useasta miesartistien tai -bändien repertuaarista kuten esimerkiksi Häiriköt -yhtyeen Kaupungin kesä -kappaleesta.
Kahdeksankymmentäluvun alussa Eija Sinikan esittämä Naisten kaljailta on ensimmäisiä kappaleita, joissa yhdistetään naiset keskenään vapaalla iltaa viettämässä oluen kera. Naisten musiikkisanoituksissa olut -teemana tai terminä lisääntyy 1990-luvulle tullessa, jolloin yhä enemmän se esiintyy sekä osana juhlintaa, kuten kotibileiden synonyyminen Ultra Bran Älä soita tänne enää koskaan, missä juodaan vuosikymmenelle tyypillisestä “olutta pitkäkaulaisista pulloista” tai 2000-luvun puolella, missä Sanni yhdistää Corona-oluen ja seksuaalisen seikkailun.
Nostalgia – takaisin Pohjois-Karjalaan
Oma lajinsa suomalaisessa musiikkikappaleissa on nostalgia-kategoria, johon yhdistyy alakategorioina kuvailu, rakkaus, nuoruus ja katumus.
Tyypillisimpiä ovat sanoitukset, joissa muistellaan omaa menneisyyttään ja ehkä parempaa tai nuorempaa minää tuopin äärellä tai kapakassa oluen kera. Tätä esiintyy koko tarkasteluajanjakson aikana sekä jo sitä ennen, esimerkkinä Tapio Rautavaaran Tuoppini jäljet mä tunnen, mutta varsinkin 1990-luvun lama tuntuu vaikuttavan nostalgia-kategorian nousuun kappaleiden sanoituksissa. Voimakas kaipaus (menetettyyn) rakkauteen yhdistyy tähän usein.
Hyvä esimerkki tästä kategoriasta on Kolmannen Naisen Asserin kapakkaan, jossa kulkee voimakas kaipaus johonkin entiseen. Samaa löytyy myös useista kappaleista, jossa oluen juonti on paluuta johonkin entiseen ja “parempaan” maailmaan, kuten Leevi and the Leaving:n Pohjois-Karjalaan -kappaleella, jossa kaivataan kotiseudulle takaisin juomaan kaljaa auringonousuun.
Oluen juomista saatetaan katua ja katsella taaksepäin, kuten Freud Marx Engels & Jung -yhtyeen Sunnuntaiaamun kadut -kappaleessa. Jälkimmäinen yhtye on ammentanut tästä katumusteemasta huomattavasti paljon myös muuhun tuotantoonsa, se ollessa ehkä yhtyeen yleisimmistä aiheista.
Vielä 1990-luvullakin tietynlainen surumielinen nostalgia on nimenomaan miessanoittajien omaa tilaa, mutta sittemmin, samaan aikaan kun naisten alkoholikuvaukset lisääntyvät muutenkin kappaleiden sanoituksissa, olut yhdistyy naistenkin puolella yhä voimakkaammin myös päihdekäyttöön mm. Maustetyttöjen useassakin sanoituksissa, mm. Halpaa kaljaa ja reseptivapaita särkylääkkeitä- kappaleessa.
Mielenkiintoisia nostalgia-kategorian antia ovat musiikkikappaleet, joissa oluen ominaisuuksilla kuvataan jotain täysin muuta, kuten virtaamista, kuohumista tai vaikka tiettyä väriä. Tunnetuin esimerkki tästä on tietysti Rauli Badding Somerjoen esittämä iskelmä Paratiisi, jossa oluen kuohumista käytetään meren vaahtoamisen kuvauksessa mutta samantyyppisiä esimerkkejä on useita, joka kertoo myös oluen tunnettuvuudesta, sitä kun voidaan laajasti käyttää sekä synonyyminä asialle tai jopa metaforana tietylle tunteelle kuin Miljoonasateen kappaleessa Marraskuu.
Ulkopuolisuus – oispa kaljaa
Ulkopuolisuus- kategoria esiintyy voimakkaimmin alakulttuuri(punk)musiikissa ja raskaan musiikin puolella, mutta sitä löytyy jonkin verran myös huumorimusiikiksi naamioituneena.
Mitä rankemmaksi musiikkityyli tulee, sen synkempiä olueen liittyvät tekstit yleensä ovat – rock- ja punk- yhtyeillä olut esiintyy yleensä toivottomuuden kanssa kuten vaikka Sörnäinen Viha sisälläni -kappaleesta, joka alkaa ikonisella oluttölkin avaamisella. Monissa kappaleissa oluen käyttö liittyy toivottomuuden ja ulkopuolisuuden tunteisiin varsinkin yhteiskuntaa kuvataessa, ja oluen käytöllä voidaan alleviivata omaa kuulumattomuuden tunnetta, kuten Cliftersin Pliis, viis kaljaa -kappaleessa.
Punkyhtyeillä olut- aineisissa sanoituksissa yhdistyy myös yhteiskuntakritiikki, oluen (humala)juonti on osa yhteiskunnallista kapinaa ja näin “sallittua”. Tämän kuulee vaikka Huoran Oispa kaljaa- tai Pää Kii Nyt skipataan kahvit- kappaleissa.
Mitä kappaleiden sanotukset meille kertovat?
Olut on hyvin moninaisesti läsnä suomalaisissa musiikkikappaleiden sanoituksissa sekä vapauden, ilon, yhteisöllisyyden, rakkauden yhteydessä mutta myös surun, katumuksen, koston ja vihan kanssa. Oluen merkitys symbolina on noussut sen käytön yleistyessä 1980-luvulla ja siitä on tullut kaikille tuttu ja käytetty tuote, joten sen avulla voi symboloida montaa tilannetta ja tunnetta. Oluessa on suomalaisissa kappaleteksteissä loppumaton symboliikka, sillä voi kertoa niin tunteista kuin kuvata luontoa ja mielentilaa, joten ihan varmasti olut esiintyy edelleen laajasti myös tulevaisuuden musiikkikappalesanoituksissa.
Teksti:Anikó Lehtinen
Kuvitus: Oskari Sarkima, kuva: Anikó Lehtinen
Artikkelissa mainitut yli 70 kappaletta on jaettu kategoria-analyysia käyttäen aiheiden alle. Artikkeli on lyhennetty versio keskioluen identiteettejä koskevasta väitöskirjatutkimuksesta, ilmestynyt hieman eri versiona 4/24 Olutposti -lehdessä.
Korjattu: Paratiisi on iskelmä, ei käännösiskelmä.
Katso artikkelin lähteenä käytetyt biisit ja lisämateriaalia:
