Itse tuoppini jäljet mä tunnen

Hiilijalanjälki: Ihmisen, yrityksen, toiminnan tai tuotteen aiheuttamien kasvihuonepäästöjen ilmastokuorma.

Itse tuoppini jäljet mä tunnen, lauloi Tapio Rautavaara vuonna 1963 muistuttaen krouvielämän iloista ja suruista. Tuopillisen, pullollisen ja tölkillisen jälki näkyy myös ympäristössämme
monella tavalla. Oluen valmistuksen, pakkaamisen, kuljetusten ja säilytyksen päästöistä on kunnolla kiinnostuttu vasta 2000-luvulla lisääntyvien ympäristömuutosten, uutisoinnin, ilmastosopimusten ja päästökaupan myötä. Panimot ja juomavalmistajat yleensä ovat heränneet muun maailman tavoin ympäristön pahoinvointiin ja erityisesti sen synkkeneviin
tulevaisuudenkuviin. Mitä yksittäinen panimo voi asian eteen tehdä?

tuulimyllyjä ja tölkki

KOKONAISKUVA TARKASTELUUN
Oluen kokonaisvaikutus ympäristöön muodostuu useasta eri osa-alueesta. Mittauksia aiheesta on tehty paljon, mutta niiden vertailukelpoisuutta pitää miettiä tarkkaan. Osa mittauksista ja laskelmista valottaa vain itse panimoilla tapahtuvien prosessien hiilijalanjälkeä, kun taas toiset ottavat mukaan myös alkutuotannon osuuden viljapelloilta ja vedenpuhdistamoista.
Jos aihetta haluaa vielä laajentaa, voi mukaan tuoda logistiikan ja ravintoloiden kylmäsäilytyksen päästöt. Oman lisänsä oluen suureen ympäristöpäästöyhtälöön tuo myös ”viinaralli”, jossa Suomessa tehty olut rahdataan ensin naapurimaihin ja sieltä suomalaisten ostettavaksi ja takaisin tuotavaksi risteilylaivayhtiöillä, joita päästörajoituksiin sitoutunut valtiomme tukee vuosittain kymmenillä miljoonilla euroilla.

PÄÄSTÖKAUPALLA KOHTI PÄÄSTÖTTÖMYYTTÄ
Saastuttamisen kustannukset ovat yhteinen ongelma niin yrityksille kuin kansalaisillekin. Niitä ei voi ulkoistaa pelkästään yhteiskuntien maksettavaksi. Vuoden 1997 Kioton ilmastosopimuksen
myötä luotiin markkinapohjainen malli ehkäistä hiilidioksidipäästöjen päätymistä ilmakehään. Päästökaupassa yritys maksaa oikeudestaan päästää hiilidioksidia ilmaan.
Siinä missä yksittäinen kansalainen tai kuluttajaryhmä voi vaikuttaa jaloillaan ja kukkarollaan omiin hiilijalanjälkiinsä, yritykset ovat vastuullisuudestaan tarkemman seurannan alla. EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa energian- ja lämmöntuotannon ja kaupallisen sisäisen lentoliikenteen ohella niin sanotusti energiaintensiivisen teollisuuden, mihin myös suuri panimotoiminta osaltaan kuuluu. EU-alueen päästökaupassa on mukana 28 maata sekä niiden lisäksi Islanti, Norja ja Liechtenstein. Päästökaupasta on säädetty päästökauppalaissa (2011). Päästöjä aiheuttavalla yrityksellä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: joko vähentää päästöjään tai maksaa niistä.

”Päästökauppasektorilla jokaisen toimijan tulee miettiä, onko edullisempaa ostaa päästöoikeuksia markkinoilta vai vähentää päästöjään esimerkiksi vaihtamalla polttoainetta tai vaikkapa hyödyntämällä jotakin uutta teknologiaa. Kuinka paljon toimijat yhteensä sitten voivat päästellä, riippuu siitä, millainen päästöoikeuksien kokonaismäärä markkinoilla on”, kertoo Sitran johtava asiantuntija Outi Haanperä.

Päästökauppajärjestelmä on maailmanlaajuisesti ongelmallinen koska se kohtelee siihen osallistuvia maita epätasa-arvoisesti. Yhden maan vähentäessä päästöjään, muut maat voivat halutessaan käyttää hyväkseen syntyvää kuoppaa ja olla vähentämättä päästöjään koska yhteiseen tavoitteeseen on jo maailmanlaajuisesti päästy. Kysymys onkin moraalinen. Yritykset voivat ”viherpestä” toimintaansa ja siten osallistua yhteiseen hyvään ja yhteisen hiilijalanjalanjälkemme pienentämiseen. Yritykset voivat myös käydä keskenään kauppaa päästöoikeuksilla tai tallettaa niitä. Maailmanlaajuisista poliittisista ongelmista huolimatta päästökauppa toimii. Kun päästöillä on hinta, se kannustaa toimimaan ympäristön hyväksi.

ISOT EDELLÄ JA PIENET PERÄSSÄ
Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton jäsenyritykset ovat sitoutuneet kestävän kehityksen periaatteeseen ympäristöasioissa. Carlsberg-konsernin Together Towards ZERO -kampanja tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että konsernin alla toimiva Sinebrychoff ei käyttäisi mitään ympäristöä kuormittavaa energiamuotoa panimollaan tai juomiensa valmistamisessa Keravalla.

”Siirtyminen kohti hiilineutraalia lämmönhankintaketjua tarkoittaa muutosta. Tällä hetkellä lämpöenergiamme hankitaan Keravan Energialta, joka käyttää tuotannossaan puuhaketta, maakaasua ja turvetta. Keravan Energia kartoittaa parhaillaan korvaavia energiamuotoja turpeelle ja maakaasulle. Yhtenä vaihtoehtona on rakentaa biovoimalaitos panimomme yhteyteen, ja meillä on jo ympäristölupa laitosta varten. Käyttämämme sähkö on ostettu nollapäästöiseksi uusiutuvan energian sertifikaateilla. Myös käyttämämme lämpöenergia voitaisiin ostaa hiilivapaaksi”, kertoo Sinebrychoffin ympäristökoordinaattori Hanna Palomäki.
Myös pienpanimoissa on herätty ympäristöasioihin ja aktiivisimmat ovat tehneet niistä itselleen osan brändiä Nokian Panimon, Panimo Honkavuoren ja Tornion Panimon tapaan. Hiilijalanjälkeä pienennetään tuotantoenergian valinnalla, pakkausmateriaalivalinnoilla, logistiikkaa järkeistämällä ja uusilla hiilidioksidin talteenoton tekniikoilla. Päästöarvot vaihtelevat panimoittain ja tuotteittain, mutta trendi on selkeästi kohti hiilineutraalia oluenvalmistusta, jossa koko aiheutettu hiilidioksidipäästö on kompensoitu. Hiilidioksidipäästöjen ohella panimot kiinnittävät entistä enemmän huomiota myös vedenkulutukseen ja kemikaalien käyttöön. Käytössä on mm. otsonin ominaisuuksiin ja UVC-säteilyyn perustuvia ympäristöystävällisiä desinfiointitekniikoita.

CASE LUOMU PILS
Nokian Panimo tutkitutti Keisari Luomu Pils -oluensa hiilijalanjäljen loppuvuodesta 2019 osana laajempaa panostustaan ekologisuuteen. Prosessissa selvitettiin käytettyjen raaka-aineiden päästökertoimet sekä kemikaalien, pakkausmateriaalien, energian kulutuksen ja logistiikan osuudet hiilidioksidipäästöihin. Päästölaskennassa käytetään ns. konservatiivisuusperiaatetta, jossa epävarmoissa tilanteissa valitaan raaka-aineelle perustellusti isompi päästökerroin pienemmän sijaan. Kun kaikkien raaka-aineiden, pakkausmateriaalien ja energiankulutuksen osuudet päästöistä on laskettu, saadaan yhteenvetona tuotteen kokonaisilmastovaikutus. Ilmastovaikutukset lisäksi estettiin CO2eston päästöleikkuripalvelun avulla. Panimo painaa keväällä markkinoille tuleviin Keisari Luomu Pils -tölkkeihin hiilijalanjäljen 100 %:sta kompensoinnista muistuttavan leiman ja hiilijalanjäljen arvon 0,5 l tölkkiä kohti.
Tutkimuksen suorittanut CO2esto Oy käyttää kompensoinnissa EU:n päästökauppaa. ”Yrityksemme ostaa päästöoikeuksia pois EU:n päästökaupan kiintiöstä. Ostetut oikeudet ovat pois Euroopan suurimpien päästölähteiden käytöstä ja siten vastaava määrä hiilidioksidipäästöjä jää syntymättä niissä EU:n suurissa CO2-lähteissä, joissa vähentäminen on kustannustehokkainta toteuttaa. Hankimme päästöoikeudet EU:n virallisilta päästömarkkinoilta, jonne oikeuksia on laskettu liikkeelle rajallinen, EU:n päästövähennystavoitteen mukainen määrä. EU:n jäsenmaat ovat sitoutuneet käyttämään päästökauppajärjestelmästä saatavat tuotot mm. ilmastonmuutoksen hillintään. Olennaisinta on kuitenkin, että ostamalla oikeuksia, saamme päästäjien käytössä olevaa päästöoikeuksien määrää pienemmäksi”, kertoo CO2esto Oy:n tutkija Matti Tähtinen.

Nokian Panimo tähtää tosissaan ympäristötietoisten panimoiden kärkijoukkoon. ”Olemme tehneet pitkäjänteistä työtä tehdäksemme tuotannosta kestävää ja pienentääksemme sen hiilijalanjälkeä. Suosimme pakkausmuotona vain alumiinitölkkejä tai ravintola-astioita, käytämme 100% uusiutuvaa sähköenergiaa, siirryimme tuotantotiloissa vähemmän sähköä kuluttaviin LED-valaisimiin ja kehitimme kierrätystä sekä olemme onnistuneet pienentämään hävikkiä tuotannon eri vaiheissa. Hiilijalanjälkilaskennassa on mukana myös logistiikan osuus. Kuljetuspalvelumme ostetaan luotettavalta kumppanilta ja lähes 90 % tuotteistamme matkaa panimolta vain kolmeen osoitteeseen. Tekemistä vielä riittää ja mitä pienemmäksi tuotannon hiilijalanjälkeä saamme, niin sitä vähemmän tarvitsee kompensoida”, kertoo Nokian Panimon talousjohtaja Janne Paavola.

Nokian Panimo pienentää hiilijalanjälkeään

LÄHTEET: KAUPPALEHTI, TOP-HYGIENE, SITRA,
NOKIAN PANIMO, CO 2 ESTO JA SINEBRYCHOFF

Teksti: Mikko Hentunen

Grafiikka: Oskari Sarkima

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 1/2020.

Lue Olutposti -lehden kesänumero nyt ilmaiseksi verkosta!

 

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.