Jouni Koskisen esittelyssä oluttyyli bock

Baijeriin nykyisin helposti mielikuvissa yhdistyvä bock (= pukki) on alunperin lähtöisin pohjoisempaa Ala-Saksista.

Einbeckin kaupunki oli keskiajalla maineikas olutkaupunki ja sen vahvaa olutta alettiin viedä muualle jo Hansaliiton aikoihin. Leviämistä muualle auttoi myös niihin aikoihin alkanut humaloinnin yleistyminen, jonka juuret ovat juuri pohjoisemmassa Saksassa. Kaupungissa vaikuttaa edelleen vähintään 1300-luvulta asti toiminut Einbecker-panimo, jonka luonnollisesti tuottaa myös bockeja nimellä ”Ur-Bock”.

jouni koskinen

Olut oli suosittua. Kuuluisan tarinan mukaan Martti Lutherille maistui erityisesti juuri ”einbeckiläinen” ja ennen oikeudenkäyntiään ja valtakunnankiroukseen julistamista uskonpuhdistaja sai olutta kokonaisen tynnyrillisen. Einbeckin olutta vietiin Tukholmaan asti, mutta myös lähemmäs Baijerin Landshutiin ja Müncheniin. Yhden teorian mukaan teorian mukaan oluen nimi syntyi kun Münchenissa ”einbeckiläinen” vääntyi paikallisella murteella muotoon ”ainpoeckishe” ja siitä sana korruptoitui bockiksi. Kun baijerilaiset alkoivat itse tehdä samankaltaista olutta, pukkiteema otettiin usein käyttöön.

Nykyään bock tarkoittaa käytännössä tavallista vahvempaa lageria, vahvuuden asettuessa yleensä 6-7% tienoille. Kaikkia bockeja yhdistää runsas maltaisuus, suhteellisen kevyt humalointi ja lagerin puhdas kuulaus. Muuten bock ottaa monenlaisia muotoja.
Hieman perinteisempi on tumma dunkler bock, jossa tummat sävyt, paahteisuus, leipäisyys ja kevyt karamellisuus ja muut maillard-reaktion
maut korostuvat. Savuversioista Suomessa tunnetaan erityisesti Schlenkerlan Urbock, kausiolut, jota panimo vastikään rupesi myymään meikäläisille markkinoille ympäri vuoden. Savubockeissa luonnollisesti korostuu savun maku, joka voi ottaa savukinkkumaisia piirteitä.
Vaalea heller bock puolestaan keskittyy makeahkoon viljaiseen ja kevyesti paahtoleipäiseen maltaisuuteen. Kevään frühlingsfesteissä juodaan vaaleaamaibockia (toukokuu-pukki), jonka voi sanoa olevan käytännössä sama asia kuin heller bockin, jos ehkä hitusen raikkaammin humaloitu. Toisin kuin luulisi, vielä vahvempi doppelbock eli ”tuplapukki” kehittyi itsenäisesti Baijerissa ja sai nimensä vasta kun sitä verrattiin bockiin. Mutta se ja vielä vahvempi eisbock, kuten myös bockin vehnäversio weizenbock ovat jo omien artikkeliensa arvoisia.

Valmistusmenetelmissä perinteikästä olisi tehdä keittomäskäys, joka on toki työlästä, mutta korostaa bockissa tärkeää maltaisuutta. Humalina käytetään perinteisiä saksalaisia lajikkeita, eikä humalan tulisi liikaa korostua. Saksassa bockin määritelmä on myös sidottu kantavierrevahvuuteen. Ominaispainon täytyy olla vähintään 1.065 (16°P), jotta olut olisi bockia. Lukeman ylittäessä 1.074 (18°P) mennään doppelbockin puolelle.

Teksti: Jouni Koskinen

Lue Olutposti -lehden kesänumero nyt ilmaiseksi verkosta!

 

mainos