Junimperium on virolaisen ginin jalokivi

Toimittaja Katarina Boijer tutustui Junimperium -tislaamoon Tallinnassa. Telliskiven alueella sijaitseva ginitehdas ja baari ovat syntyneet intohimosta laadukkaaseen giniin, joka kunniottaa virolaisia perinteitä, mutta luo myös uutta.

Baari on hienostuneen kutsuva. Yksi perustajista on Tarvo Jaansoo, joka on myös vaatesuunnittelija, ja hänen kädenjälkensä näkyy tyylikkäässä sisustuksessa.

Gini rantautui Britanniaan Hollannista, jossa 1600-luvulla valmistettiin geneveriä, ginin edeltäjää. Katajanmarjojen ja
viinan yhdistelmää käytettiin lääkkeeksi moneen vaivaan. Alankomaalainen Vilhelm Oranialainen kruunattiin Englannin ja Skotlannin kuninkaaksi vuonna 1689. Herraa ärsyttivät ranskalaiset rypäleet, joten hän kielsi brandyn valmistuksen. Viljasta valmistettu viina sen sijaan kruunupäätä sykähdytti, joten gininpoltto Lontoossa pörähti käyntiin siihen malliin, että pannut olivat kuumina ennen kaikkea köyhien kansalaisten taloissa. Vesi oli kaupungissa lähes myrkyllistä, joten alkoholi oli päivittäinen juoma. Vimmaisen kännäilyn pisti poikki uusi laki, joka pakotti viinapannujen poristelijat rekisteröitymään. Myös veroa piti
maksaa. Oluesta tuli uusi kansakunnan suosikkijuoma, ja samalla syntyi peribrittiläinen pubikulttuuri. Gini nytkähti
arvoasteikossa ylöspäin, kun upeita ginipalatseja perustettiin. Laatu nousi kohisten. Brittiläinen imperiumi levitti lonkeroitaan ympäri maailmaa, ja upseerit huomasivat, että malarialääkkeenä käytetty kiniini sopi erinomaisesti ginin kyytipojaksi. Kotiin palattuaan he nauttivat edelleen gintoniceja, mikä nosti juoman arvostuksen korkeuksiin.

Salainen resepti

Maailmassa on noin 4500 giniitislaamoa  ja makuvariaatioita yli tuhat, joten ginimassasta täytyy
erottua. Junimperiumin harkittu eleganssi näkyy kaikissa heidän tuotteissaan. Jaansoolla on todellista silmää brändäykselle,
ja hän on suunnitellut koko visuaalisen ilmeen.

Miksologi ja brändilähettiläs Edgar Kuldsaar kertoo yrityksen tarinan alkaneen rakkaudesta giniin sekä laadukkaaseen käsityöhön. Lippulaivatuotteen Blended Dry Ginin saamiseen markkinoille meni parisen vuotta.

– Kokeilimme useita eri makukombinaatioita ennen kuin se oikea löytyi. Tässä ginissä on katajanmarjan lisäksi
angelica-juurta, korianteria, cubeb-pippuria, timjamia sekä paria muuta salaista asetta. Gini oli valmis, kun verta
suunnilleen suihkusi nenästä, hän hekottaa. – Sitten se voittikin aivan hulluna palkintoja! Vieläkin pitää itseään nipistää, hän sanoo ja jatkaa: – Perustimme Junimperiumin vuonna 2019. Koronan aikaan viennistämme hävisi 65 %, ja työntekijöitä oli silloin
kuusi. Nyt heitä on 28. Ukrainalaisilla on nyt muuta ajateltavaa kuin ginin juonti, joten se vienti ei vedä. Venäjälle
emme ole koskaan edes vieneet tuotteitamme.

Marjaa vai karkkia?

Ginien eri maut jakavat mielipiteitä. 19-30 -vuotiaat pitävät makeasta, ja tutkimuksen mukaan ykkösihanuus on
mansikka. Myös papaija maistuu. Chupa Chups -tikkarimakukin on suosittu. Klassinen katajanmarja on listalla
vasta kuudentena. Kuldsaar repii hiuksiaan moisesta, mutta iloitsee ginin uudesta nosteesta.

– Kymmenisen vuotta sitten gintonic tarkoitti Beefeateria Schweppesillä, ja lasissa lillui sitruunaviipale ja ruma pilli.
Mutta sitten koitti ginin renessanssi. Voi suomalaiset, minkä teitte! Olin niin kateellinen Napuesta! Tuntui, että
suomalaiset aivan kuin keksivät ginin uudestaan. Mutta kyllähän mekin sitten osasimme. Virolaiset alkoivat juoda
muutakin kuin halpaa vodkaa, ja nyt maassa on ginitislaamoita jo 18. Koska Virossa ei ole ginitraditiota, juomasta täytyy tehdä jumalaisen hyvää. Myös koko tuotteen tarina, markkinointi ja sen muotoilu etiketeistä korkkeihin täytyy olla kohdillaan. Meidän korkkimme ovat katajaa, ja ne voi palauttaa meille takaisin, joten ne pääsevät uusiokäyttöön.

Tärkein ainesosa ginissä on katajanmarja, ja se maistuu erilaiselle eri maissa. Marjan maku riippuu ilmastosta sekä
siitä, minkä vieressä se on kasvanut. Marjan kypsymisaika on parisen vuotta.

– Suomessa se maistuu toisenlaiselta kuin Baltian maissa. Me teemme baltialaista giniä, joten emme laita
juomiimme esimerkiksi lakritsia, koska meillä ei ole siihen perinnettä, toisin kuin suomalaisilla salmiakkiin. Meillä ei
ole myöskään välimerellistä sitrus- tai kukkaisperinnettä, joten sellaisiakaan makuja ei gineistämme löydy.
Vanhemmille virolaisille laventelin tuoksu tuo mieleen lähinnä neuvostoaikaisen saippuan, jolla karkotettiin ötököitä!
Kaikki makumme tulevat suoraan luonnosta, emmekä käytä siirappeja, sulfiitteja, glukoosia tai väriaineita. Joskus
saamme hätääntyneitä viestejä matkailijoilta, jotka ovat ostaneet ginipullomme ja he luulevat, että se on pilalla,
koska väri on siitä hävinnyt. Mutta se on aivan luonnollista, eikä vaikuta makuun mitenkään. Mutta ei giniä pitäisi
muutenkaan hillota kaapissa ikuisuuksia. Miten näin hyvää juomaa voi olla juomatta heti, Kuldsaar ihmettelee. – Virossa kasvaa neljää eri katajanmarjaa, ja ne ovat maultaan erilaisia. Jotkut ovat makeita, toiset taas niin kitkeriä, että kun sellaisen maistaa, tuntuu kuin olisi saanut lyönnin naamaan, hän kuvailee.

– Katajanmarja antaa giniin myös rasvaisuutta, joka näkyy lasin reunoilla, kun juomaa pyörittää. Laadukkaissa
gineissä on monta grammaa katajanmarjaa, halvemmissa vain aavistus. Jos giniä juo raakana, siihen kannattaa
laittaa vettä. Ei paria tippaa niin kuin skottiviskin kanssa, vaan ihan muutama lusikallinen.

Virolaisen vanhan uskomuksen mukaan kataja edustaa paikkaa kahden eri maailman välillä; elämän ja kuoleman.
Sielu istuu pensaan päällä ennen kuin se siirtyy toiselle puolelle. Yhden katajanmarjan syöminen päivässä takaa
ikuisen nuoruuden.

Kuldsaar on myös suuri oluen ja punaviinin ystävä. – Vaimoni on kotoisin Etelä-Afrikasta, joten pakkohan minun on suosia juuri niitä punaviinejä, hän päättää nauraen.

Junimperium löytyy osoitteesta Tellsikivi 60 m. Panimolla myydään kahdeksaa eri giniä, ja baarissa tehdään upeita
drinkkejä omista tuotteista. Tislaamokierroksia järjestetään viikoittain. Kierros maksaa 45 euroa henkilöltä, ja erilaisia ginejä maistellaan tiuhaan tahtiin.

Teksti: Katarina Boijer, kuvat Junimperium

Ilmestynyt Olutposti 3/24 -lehdessä.

Katso lisää:

Olut-, siideri- ja ginimatka Latviaan ja Viroon