Kolumni: Mitä suomalainen kausiolut voisi parhaimmillaan olla?

Olutpostin kolumnisti, Brewing Nordic -blogin pitäjä, olutkirjailija Mika Laitinen pohtii kausioluen olemusta.

mika laitinen kaata olutta

Pohjoismainen ruoka on jännittävän kausiluonteista ja meillä on monia vuodenaikaan tai vuotuisiin juhliin liittyviä ruokia. Voisiko myös suomalaisessa oluessa olla kauden makuja, joita odotamme vuodesta toiseen innolla?

Ennen Suomessa pantiin juhlaan vahvempaa olutta ja arkeen miedompaa kaljaa, mutta juhlaolut oli melko samanlaista jouluna ja juhannuksena. Oluen raaka-aineet eivät vaihdelleet kausittain samalla tavalla kuin ruoan raaka-aineet. Siksi meillä ei ole vanhaa kausioluen perinnettä. Meillä on kaupallisia kausioluita, mutta mielestäni oluiden kytkös sesonkiin voisi olla vahvempi.

Olen suunnittelut kotipanimossani omat oluet syksylle, joululle, talvelle, keväälle ja kesälle. Kausioluissa olen pyrkinyt makuihin, jotka sopivat kauden säähän, fiilikseen ja ruokaan. Oluet ovat tarjolla vain kausittain, mutta ne palaavat valikoimaan joka vuosi, samaan tapaan kuin joulutorttu tai sima.

Kesäolueni on käytetty erittäin kuivaksi. Syksyä kohti alan nostamaan oluen makeutta ja täyteläisyyttä. Samalla lisään haudutettuja makuja, joita saa paahdetuista maltaista ja karamellimaltaista. Katajan oksia voi kerätä ympäri vuoden, mutta mielestäni katajan maku sopii parhaiten syksyn sadonkorjuuseen ja riista-aikaan. Syksyn olueni on puolitumma 5–6 % katajaolut, joka muistuttaa hieman Oktoberfest-oluita.

Kun räntä pieksää kasvoja, olut saa olla vielä makeampaa ja tuhdimpaa. Talviolueni on portteria, mutta harvoin samanlaista: portteria voi varioida ikuisuuteen asti, esimerkiksi lisämällä ruista, katajaa tai itse paahdettua viljaa. Talvi tuo portterin, mutta aina hieman erilaisena versiona.

Jouluna olut voi olla erikoisempaa. Mielestäni piparkakkumausteet oluessa ovat huono idea, mutta esimerkiksi savu, ruis, erilaiset puut (tammen sijaan voi käyttää suomalaista puuta) tai voimakkaan maun tuottava hiiva yhdistettynä tuhtiin maltaisuuteen toimii jouluoluessa.

Kevättä kohtia kausiolueni vaalenee ja raikastuu, mutta pysyy vielä melko täyteläisenä. Kevätolueni muistuttaa belgialaista blonde alea, joka on pilsnermaltaasta raikas, mutta silti 6-7 %:na tuhtia. Minulle koivu on hienoin kevään aromi ja kerään koivun oksia jo edellisenä kesänä pakkaseen. Panen niistä oluen kevään korvalla ja kun koivut silmut aukeavat, minulla on jo koivun tuoksuinen olut tuopissa.

Kesäolueni on pantu lähinnä pilsnermaltaasta hiivalla, joka käyttää oluen hyvin kuivaksi. Lopputulos on jossain määrin saisonmainen. Kesäoluella on hyvä janon sammutuskyky ja maltillinen alkoholipitoisuus, mutta makua on silti runsaasti.

Nämä ovat muutamia esimerkkejä siitä, miten suomalaisen kausioluen voi tehdä. Mielestäni hyvä kausiolut palaa valikoimaan seuraavanakin vuonna.

Teksti Mika Laitinen, kuvat Mari Veronen ja Mika Laitinen

Ilmestynyt Olutposti 3/22 lehdessä.

Katso myös:

Vieraskynä: Mika Laitinen – Zen ja oluenpanemisen taito