Kolumni: Onko olemassa perikanadalaista oluttyyliä?

Kanadan kirjeenvaihtajamme Christoffer Tuominen pohtii perikanadalaista oluttyyliä.

christoffer tuominen

BJCP:n (Beer Judge Certification Program) mukaan Kanadalla ei ole virallisesti omaa oluttyyliä. Newfoundlandissa ja Quebecissä pannaan kuitenkin varsin mielenkiintoista kuusiolutta: tämä englanniksi spruce beer ja ranskaksi bière d’épinette on olut, joka maustetaan kuusen neulasilla, kerkillä tai uutteilla.

Olut sai alkuunsa, kun Jacques Cartier seilaili St. Lawrence -jokea pitkin. Cartierin miehistö sairasti keripukkia ja paikalliset irokeesit tarjosivat avuksi juomaa, joka oli tehty Aneda-puun neulasista. Kerkät ja neulaset ovat täynnä C-vitamiinia, joka on oiva lääke keripukkiin. Tämän Aneda-puun uskotaan olevan Thuja Occidentalis (suomeksi kanadantuija), joka on sypressikasveihin kuuluva havupuu.

Vuosikymmeniä myöhemmin samaa jokea pitkin seilaili Samuel de Champlain,  jonka miehistö kärsi niin ikään keripukista. Valitettavasti irokeesit olivat kadonneet alueelta, joten Champlain ei tiennyt, minkä puun oksia käyttää parantavaan juomaan. Niinpä hän käytti kuusen neulasia, jotka uutettiin laivalla tehtyyn olueen ja kas kumma, miehistö parani keripukistaan. Tapa levisi myös briteille, ja Royal Navy valmisti samantapaista olutta länsirannikolla ja myös Uudessa-Seelannissa. Englantilaisella kirjailijalla Jane Austenilla oli kaksi veljestä Royal Navyssa ja spruce beer esiintyy myös hänen kirjassaan Emma.

Kuusenkerkällä on tunnetusti sitruksinen maku, joka sopii  hyvin yhteen amerikkalaisten humalalajikkeiden kanssa ja oluen tekoon käytettiin silloin paljon paikallisia villejä humalalajikkeita. Tänä päivänä varsinkin Simcoe ja Cascade ovat yleisiä, samoin kanadalainen Sasquatch-humala.  Oluessa kuusenkerkkien korkea C-vitamiinipitoisuus auttaa myös oluen säilyvyyteen ja hidastaa  humalan aromien pilaantumista.

Spurce beer on yleensä englantilaistyylinen ale, jonka valmistuksessa on käytetty kuusta. Valmistukseen käytetään myös melassia, joka tuo kivan makeuden ja hieman paksumman suutuntuman. Maku on yleensä kuusta täynnä, mutta bändissä soittaa myös ihanan paksu makean maltainen maku. Kuusenkerkkiä voi käyttää aika isolla kädellä varsinkin, jos ne uutetaan keiton lopussa vielä lämpimään vierteeseen.

Spruce beer ei ole pelkästään alkoholipitoinen oluttyyli, vaan se on myös makea alkoholiton “sooda” eli virvoitusjuoma, joten juomia ei kannata sekoittaa keskenään. Tänä päivänä sooda on huomattavasti suositumpi kuin kuusiolut. Soodasta voidaan myös tehdä alkoholillinen versio, joka muistuttaa hieman kiljua, ja sen valmistukseen käytetään perinteisesti vettä, tuoreita kuusen oksia, sokeria ja hiivaa. Itse en ole vielä päässyt sooda- tai kiljuversioita maistamaan, mutta näitä voi etsiskellä koko talven.

Teksti: Christoffer Tuominen

Kuvat: Christoffer Tuominen

Katso myös:

Kolumni: Niksejä ympäristöystävällisempään pienpanimoon