mainos

Lähde pyörällä Olutmatkalle! Fiskars – Mathildedal – Kemiö

Olutreissun Anikó ja Maria reissasivat länsirannikolla Fiskarissa, Mathildedalissa ja Kemiössä pyöräillen. Katso matkavinkit alta!

Länsirannikko on jotenkin erilaista Suomea, valoisaa ja vihmasta. Se on kuin luotu retkeilypyöräilyyn ja näin mekin sitä lähdimme valloittamaan. Länsirannikkoa on helppo pyöräillä, kulkureitit ovat merkittyä ja parasta kaikesta, pysähdyspaikat ovat kuvankauniita. Ja jos väsyttää, voi osan matkasta kulkea autolla ja käydä pyörällä alueella kurvailemassa pienempiä lenkkejä. Itse otimme junan Karjalle asti, ja lähdimme siitä polkemaan rannikkoa myöten. Yksi meistä oli autolla huoltojoukoissa, koska vähän jännitti ensikertalaisia näin pitkän matkan polkeminen. Tarkoitus kun oli polkea Turkuun asti!

Ps. Muista että alkoholiton olut on erinomainen palautusjuoma pyöräilyn jälkeen, joten sitä kannattaa olla mukana!

Fiskars  – ruukinkylien kunkku

Saapuessaan Fiskarsiin pyörällä vastaan tulevat ensin vanhat puutalot, sitten eteen aukeaa ruukin raitti.  Sitä reunustavat raudan tuotantoon liittyneet rakennukset kuten Makasiini, Vanha Mylly ja Kuparipaja. Kaikkein korkeimmalle ruukin raitilla yltää kellotornirakennus, jonka huipulla Könninkello on mitannut aikaa monta sataa vuotta. Kellotornin vierestä löytyvät kahvilat ja puodit. Työpajoja ja myymälöitä on myös Paja-aukiolla sekä Peltorivin punaisten talojen reunustaman tien päässä. Kylässä on paljon kesätapahtumia ja sinne on helppo tulla vaikka Karjaalle junalla ja sieltä pyörällä kylään asti.

Meitä kiinnostaa Fiskarsissa varsinkin Fiskarsin panimo, kaarrammekin heti ensimmäiseksi panimon eteen.

Fiskarsin Panimo

Fiskarsin kuvankauniissa ruukissa sijaitseva Fiskarsin panimo tunnetaan mielenkiintoisista oluistaan, mutta nyttemmin myös siitä, että panimon väki, perustaja Jari Leinonen etunenässä, toimii hyvin monipuolisesti erilaisten juomien parissa. Alkuperäisen panimon lisäksi osin samoissa tiloissa ja omistuksessa on alkuviinejä ja spritzereitä tekevä Noita Winery ja Ägräs Distillery-tislaamo. Lisäksi paikan yhteydessä on avautumassa suuri Veitsitehdas-ravintolakokonaisuus elokuussa. Fiskarsin panimo on osa Brukett-konsernia, johon kuuluu mm. Suomenlinnan Panimo sekä Pien-maahantuonti- ja jälleenmyyntiyritys.

Fiskarsin panimo on aloittanut toimintansa jo vuonna 2011, tosin Rekolan Panimon nimellä. Panimo muutti Fiskarsiin vanhan saksitehtaan tiloihin vuonna 2014 ja vaihtoi nimensä uuden sijaintipaikan mukaan.  Leinosen ja kumppaneiden juomia (max.5,55) saa panimon omasta puodista, jossa myydään myös muita lähiyritysten tuotteita sekä tietysti laajasti ruukin alueella.  Jari Leinosen kanssa juomia tekee englantilainen Simon McCabe, joka on ollut alkuviinejä tuottavan Noita Wineryn idean isä. Alkuviineihin ei lisätä käymishiivaa, näin Noita Winerynkin viinit ovat käyneet villihiivoilla ja osin bakteereilla, jotka saavat viinit maistumaan jännittävän moniulotteisilta.  Lisäaromeja viiniin on haettu kypsyttämällä niitä georgialaisissa kvevri-saviastioissa, joissa viini hapettuu ja saa makua. Samoja astioita käytetään Fiskarsissa myös vahvan siiderin kypsytykseen.

Maistelemme oluita ja viinejä terassille. Fiskars on eittämättä yksi erikoisimpia ja moniulotteisimpia oluita ja viinejä tekevä yritys, mutta löytyy panimopuodista myös ”tavallisempaan” makuunkin oluita.

Muitakin hauskoja paikkoja Fiskarsista löysimme!

Cafe Bar Pesula on paikallisten olohuone ja hauska pieni ravintola.

Fiskarsissa on oma kahvipaahtimonsa, josta saa myös teetä.

Ravintola Kuparipaja on Fiskarsinjoen varrella, vanhassa Kuparipajassa sijaitseva ravintola, jossa on vaihtuva lounas ja iltaisin a la carte –henkistä ruokaa.

Mathildedal – maailman söpöin ruukkikylä

Lähdimme seuraavana päivänä retkelle naapurikylään. Mathildedal on kuten Fiskars, vahvasti kytköksissä ruukkihistoriaan. Mathildedalin ruukkitehtaat perustettiin vuonna 1852.  Raudan valmistus on toki loppunut, mutta osa rakennuksista on edelleen pystyssä. Mathildedalissa ne ovat saaneet uuden elämän mm. ravintoloina ja käsityöläispuoteina. Nykyään Mathildedal on suosittu kesäpaikka ja asuu siellä useita pääkaupunkiseudulta kotoisin olevia, rauhaa etsiviä entisiä kaupunkilaisiakin.

Yksi Mathildedalin matkailuvaltti on Matildan kartanon takaisella niityllä vaeltelevat alpakat. Alpakat ovat ihanan pehmeitä ja pörröisiä ja vaikka ne pitävät välimatkaa vieraisiin, ne ovat ne äärettömän sympaattisia eläimiä. Niiden katselemiseen ei vain väsy. Vinkkinä kerrottakoon, että alpakat pitävät kovasti voikukista, joten niitä tarjoamalla alpakoita voi päästä silittämäänkin! alpakat eivät myöskään ole vain ilona, vaan niiden ihanaa pehmeyttä hyödynnetään Suomen ensimmäisessä alpakanvillaan erikoistuneessa kehräämössä.

Keskellä kylää, entisen osuuskaupan tiloissa toimii ravintola ja kahvipaahtimo Terho, jonka takana sijaitsee Mathildedalin Kyläpanimo. Terhossa kannattaa ehdottomasti maistaa pizzoja ja vastapaahdettua kahvia, panimon puolella taas La Mer APA on raikas ja terassijuomana verraton.

Keskellä Mathildedalia sijaitsee Matildan kartano ja kyläleipomo. Itse kartanon rakennus on kaunis sekä ulkoa että sisältä. Kesäpäivisin kartanon piha on ehdoton sekä kahvitteluun että ruokailuun.  Ruokalistalla pyritään paikallisiin makuihin, mekin käydessämme saimme parsaa vajaa kilometrin päästä, mansikoita naapurista ja viereisen pellon perunoita. Hauskaa on, että kartanon ravintolalla ei ole kiinteää menua, vaan ruokalista koostuu niistä aineksista, joita paikallisilta tuottajilta on kulloinkin saatavilla.

Matildan kyläleipomosta saa ostettua mukaan sekä juureen tehtyä leipää että juuripullaa, joka oli niin hyvää, että taju meinasi lähteä.

Jos tulee kylään veneellä, onhan ruukkikylä meren rannalla, Mathildan Marina tarjoaa monipuoliset satamapalvelut. Marinassa on vierasvenesatama, veneiden talvisäilytys, ravintola-, majoitus-, sauna- ja peseytymispalvelut veneilijöille.

Kemiö – saariston hurmaa

Kemiön saari on puolessavälissä Turkua ja Helsinkiä. Meille Kemiön saari oli helppo nakki, olihan Kimito Brewingin Jonas Sahlberg lupautunut paikallisoppaaksemme koko päiväksi. Kaarsimmekin ensiksi panimolle, joka sijaitsee saaren keskiosassa.

Kimito Brewing on todellinen perheyritys. Jonas keittää oluet, myy ja markkinoi ne, kun taas Jonaksen vaimo Stina huolehtii astioinnista ja joskus Jonaksen jälkien siivouksesta. Perheen isovanhemmat ja lapset ovat apuna panimossa, joka tekee kemiöläisten ja kesälomalaisten makuun sopivia, raikkaita ja helposti juotavia oluita.  Panimon ajatuksena onkin valmistaa ”mahdollisimman hyvää kemiöläistä olutta”. Kimito Brewingin tunnetuin olut on varmaan brittityylinen, punertava Archipelago Pale Ale, jota löytyy hyvin myös ravintoloista ympäri saarta.  Kemiö on pitkälti ruotsinkielistä aluetta ja niin mekin huomaamme lausuvamme Kimito Brewingin nimen koko ajan väärin. Panimon nimihän tulee suoraan saaren ruotsinkielisestä nimestä Kimito.

Kimito Brewingillä on myös oma panimopuotinsa, jossa oluiden lisäksi myynnissä on Jonaksen isän tekemiä olutkoreja ja pullonavaajia, ja äidin käytetyistä mallassäkeistä ompelemia kauppakasseja.

Panimokäynnin jälkeen lähdemme Jonaksen opastuksella kiertämään Kemiön saarta, joka onkin rannikon suurin saari. Itse Kemiönsaaren kunta koostuu taas noin 3 000 saaresta, joista n. 25 on asuttuja ympäri vuoden.

Kemiö on mielenkiintoinen kokonaisuus, sieltä löytyy niin rauhaisia soppeja kuin hieman ulkomaita muistuttavia rantabulevardeja. Omaperäinen saaristoluonto on kuitenkin koko ajan läsnä, Kemiö on täynnä uurteisia kallioita, käppyrämäntyjä ja tietysti merta. Ja koska saaren asukkaat ovat pääsääntöisesti ruotsinkielisiä, välillä oli sellainen olo, että olisi ulkomailla.

Suuntaamme ensimmäiseksi Storfinnhovan savusaunaan, joka on osa metsään rakennettua pientä kylää. Siellä, solisevan puron varrella sijaitsee maanalainen graniittinen savusauna, jossa on mystinen tunnelma. Jos seikkailunhalua riittää, voi savusaunan jälkeen yöpyä kuusikulmaisissa puumajoissa, jotka on rakennettu noin pari metrin korkeuteen. Vaikka yöpyminen houkuttaa, meidän pitää jatkaa matkaa, mutta päätämme ehdottomasti tulla takaisin kokeilemaan metsäkylän taikaa.

Jonas patistaa meitä eteenpäin ja saavumme Taalintehtaan alueelle, joka on ruukkikylä ja sillä onkin poikkeuksellisen pitkä historiallinen jatkuvuus, sillä tehdas perustettiin jo vuonna 1686, ja vuoteen 2012 asti siellä toimi rautatehdas. Alueen rakennusten erikoispiirre on, että useat rakennettu kuonatiilestä eli raudan valmistuksen sivutuotteena syntyvästä kuona-aineesta muotoilluista tiilistä.

Kemiön Taalintehtaan alueella sijaitsee myös Amos Anderssonin kesäkoti Söderlångvik, jonka yhteydessä on museo sekä erinomainen kahvila, Café Vivan.

Taalintehtaan venesataman vieressä oleva Strandhotellet tarjoaa hyviä pizzoja ja majoitusta.

Yksi Kemiön vierailumme kohokohtia oli, kun pääsimme Jonaksen järjestämänä DB Marinan veneellä saaristolaismerelle. Me molemmat rakastamme merta ja tutustuminen Kemiön saarirykelmään oli elämys sinänsä. Me ihailimme saaren majesteettisuutta samalla pohtien olisiko meistä saariston ympärivuotisiksi asukkaiksi kelirikkoineen, tuulineen ja pimeine öineen. Kesäiltana ajatus saarella asumisesta tuntui romanttiselta, joten ehkä tätäkin pitää kokeilla?

Katso myös muut matkavinkit täältä! 

Teksti ja kuvat: Anikó Lehtinen