Millainen bisnes oluen maahantuonti on?

Reissaamista maailmalla, vierailuja kiinnostavissa panimoissa, myytävien tuotteiden etsintää – ja tietysti maistelua. Kuulostaisiko mukavalta työnkuvalta? Kuuluuhan oluen maahantuontiin tietysti paljon muutakin, mutta täytyy tunnustaa, että ainakin minulla on käynyt mielessä oman maahantuontibisneksen käynnistäminen. Mutta kannattaako tähän liiketoimintaan edes ryhtyä, jos haluaa saada rahansa takaisin – saati voittoa?

Oluen maahantuojien taloutta ei ole käsitelty aikaisemmin kattavasti oikeastaan missään, joten on aika korjata tämä puute. Katsotaan siis tässä artikkelissa, millaisia suomalaiset alan yritykset ovat ja miten niillä talouslukujen valossa menee.

Mitä oluen maahantuonti on?

Kaikki varmaan tietävät, että maahantuojat tuovat maahan tavaraa ulkomailta ja pyrkivät myymään sen kotimaassa voitolla. Oluen maahantuojat eivät tee tässä poikkeusta. Suomessa alkoholijuomien maahantuontiin tarvitaan alkoholilain mukainen lupa, kuten esimerkiksi alkoholijuomien anniskelu-, vähittäismyynti-, tai tukkumyyntilupa. Anniskelu- ja vähittäismyyntiluvat myöntää aluehallintovirasto ja tukkumyyntiluvan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Selvyyden vuoksi pitää vielä lisätä, että Valviran mukaan yksityishenkilö saa tuoda maahan alkoholijuomia omaan käyttöönsä ilman maahantuontilupaa.

Keskitytään siis yrityksiin, jotka maahantuovat olutta kaupallisessa tarkoituksessa. Mutta tässä tuleekin vastaan jo ensimmäinen haaste: mistä löytyy lista oluen maahantuojista? Valviralta saa kyllä luvanhaltijoiden perustiedot avoimena datana, mutta luvan olemassaolo ei vielä kerro, tuoko yritys maahan olutta. Luvanhaltijoiden tarkempi tutkiminen taas olisi todella uuvuttava savotta, koska anniskeluluvan haltijoita ja vähittäismyyjiä on yhteensä liki 15 000 ja tukkumyyjiäkin 340 (ja siihen vielä muut maahantuontiin oikeuttavat lupatyypit päälle).

Nettihaulla onneksi löytyi pätevän oloinen lista oluen maahantuojista. Kiitos tästä kuuluu Suomen Olutopas -sivuston ylläpitäjille. Maahantuojien nimien lisäksi sivustolla on kerrottu myös olutnimekkeet, joita kullakin yrityksellä on parhaillaan ja on aikaisemmin ollut valikoimissa. Tällä listalla on 61 yritystä. Nimenvaihdosten, yrityskauppojen ja toiminnan lopettamisten huomioinnin jälkeen listalle jäi 48 yritystä, joiden toimintaan näyttäisi parhaillaan kuuluvan oluen maahantuontia. Suhteellisen tuoreet talousluvut löysin näistä 44:lle.

Millaisia yrityksiä maahantuojat ovat?

Ylivoimaisesti suurin osa oluen maahantuojista oli osakeyhtiöitä. Toki listalta löytyy myös yksittäisiä muita yritysmuotoja (toiminimi, avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö) edustavia yrityksiä. Onpa siellä yksi rekisteröity yhdistyskin!

Onko oluen maahantuonti sitten näiden yritysten päätoimiala? Ei sinne päinkään! Joukossa on nimittäin kolme kauppaketjua, kaikki kolme Suomen suurista panimoista, kymmenen ravintolaa, pari pienpanimoa, olutkauppa, oluttapahtumien järjestäjä ja jopa saunaseura. Juomien, elintarvikkeiden ja alkoholijuomien tukkukauppiaita on kahdeksan. Päätoimisia alkoholijuomien maahantuojia on vain 17 ja näistä nimenomaan oluen maahantuojiksi itsensä profiloi ainoastaan neljä yritystä. Suurimmalle osalle yrityksistä oluen maahantuonti näyttää siis olevan vain sivubisnes.

Kooltaan yritykset olivat hyvin kirjava joukko. Niiden liikevaihto (eli myynnistä saadut tulot) vaihteli Kesko Oyj:n lähes 12 miljardista alle sataan tuhanteen euroon! Keskon lisäksi miljardiluokassa (mutta paljon sitä pienempinä) ovat Alko Oy ja Lidl Ky. Liikevaihdoltaan useisiin satoihin miljooniin pääsevät suuret panimot ja Koskenkorvasta tunnettu Anora Group Oyj. Näiden jälkeen listalla on seitsemän suurta alkoholitukkuria, liikevaihdoltaan 10 ja 36 miljoonan väliltä. Loput 28 yritystä jäivät alle kymmenen miljoonan ja näistä alle miljoonan jäi 15. Kaksi yritystä jäi alle sadantuhannen euron. Kauppaketjuissa, Anora Groupissa ja Olvi Oyj:ssä henkilöstömäärä oli tuhansia ja muissa suurissa panimoissa satoja. Liikevaihdoltaan suurilla tukuilla ja maahantuojilla oli työntekijöitä vain pari-kolmekymmentä, joten bisnes ei ole erityisen työvoimavaltaista. Suurin osa yrityksistä (31 kpl) jäi reilusti alle sadan työntekijän rajan.

Eri olutnimikkeitä yhtiöillä oli Suomen Olutoppaan tietojen mukaan repertuaarissaan nollasta yli kolmeensataan. Vajaalla puolella yrityksistä oli valikoimissaan yli 10 omaa tuontiolutta, viidellä yli sata. Keskiarvo oli 29. Nimikkeiden määrällä ei näyttänyt olevan paljon tekemistä yrityksen koon kanssa. Hieman yllättäen useilla valtavilla yrityksillä oli valikoimissaan alle kymmenen itse maahantuotua olutta (kuulostaa erikoiselta, onkohan data täysin paikkansapitävää?). Toisaalta muutamalla miljoonan tai parin liikevaihtoon päässeellä yrityksellä oli yli sata nimikettä. Neljällä alle miljoonan liikevaihtoa tehneellä oli kaksi-, kolme- tai jopa seitsemänkymmentä nimikettä. Nimikkeistä voi päätellä, että osa yrityksistä on erikoistunut esimerkiksi tiettyjen olutmaiden tuotteisiin.

Alan yrityksille on muuten jaettu myös omaa palkintoansa. Vuosina 2007–2018 myönnettiin Suomen Olutopas -verkkoyhteisön vuoden parhaaksi äänestämälle oluiden maahantuojalle Paras suomalainen Olutmaahantuoja -arvonimi. Kilpailun historiassa eniten mitalisijoja (sijat 1.-3.) ovat kahmineet Pikkulintu Oy, Diamond Beverages Oy ja Servaali Oy, joilla kaikilla on listoillaan yli sata olutnimikettä.

Onko oluen maahantuonti hyvä bisnes?

Rikastuuko oluen maahantuonnilla? Lähtökohdan missä tahansa liiketoiminnassa pitäisi olla se, että toiminta on kannattavaa – eli tuottaa enemmän rahaa kuin kuluttaa. Oluen maahantuojilla haasteena lienee erityisesti riittävän marginaalin (eli osto- ja myyntihinnan erotuksen) saaminen omista tuotteista. Jälleenmyyjistä esimerkiksi kauppaketjut ja Alko ovat kovia tinkimään, joten tuotteet on hankittava mahdollisimman halvalla. Toisaalta panimotkaan eivät halua myydä tuotteitaan pilkkahintaan.

Kannattavuutta voi mitata esimerkiksi liikevoittoprosentilla (liikevoiton suhde liikevaihtoon). Kaikkien yritysten liikevaihdon ja liikevoiton summista laskettu liikevoittoprosentti oli 6,8 %. Kannattavaa toimintaa siis, mutta ei mikään kultakaivos. Tällä mittarilla kannattavuuskisan voittaa Hartwall (24,8 %). Toisena on pieni oluiden ja siiderien maahantuoja Ultimator Oy (18,8 %) ja kolmantena Ellak Group Oy eli Pub Kultainen Apina (17,2 %). Alle nollan tipahti yhdeksän yritystä. Valtaosalla liikevoittoprosentti oli nollan ja kymmenen välissä.

Tilikauden tulos kertoo sen, kuinka paljon yritykseltä jää viivan alle omistajille jaettavaksi. Yritysten kokoeroista johtuen tämä luku tietysti vaihtelee paljon, mutta tappiollisuus (eli negatiivinen tulos) on hälytysmerkki yrityksen koosta huolimatta. Tästä joukosta tappiollisia yrityksiä oli noin neljäsosa. Suurimmalle osalle yrityksistä toiminta on siis kannattavaa, mutta onko suuresta koosta apua tässä? Toden totta, kun tarkastellaan vain alle kymmenen miljoonan tai alle miljoonan liikevaihtoon päässeitä yrityksiä, oli tappiollisia näissä molemmissa joukoissa vähän enemmän, eli noin 35 %. Yli miljoonan liikevaihtoa tehneistä yrityksistä tappiollisia oli vain neljä ja yli kymmenen miljoonan yrityksistä yksi.

Kasvaako vai supistuuko maahantuojien liiketoiminta? Liikevaihdon muutosprosentti kertoo, kuinka monta prosenttia liikevaihto kasvoi tai pieneni edelliseen vuoteen verrattuna. Kaikkien yritysten liikevaihto kasvoi keskimäärin 14,7 %. Myyntiään kasvatti yli puolet (noin 63 %) yrityksistä. Kiertolaispanimo ja oluen tukkumyyjä Humalove Brewing Oy jopa yli nelinkertaisti liikevaihtonsa! Toisaalta muutamalla yrityksellä myynti tipahti puoleen entisestä. Myös tällä mittarilla suuret yritykset kasvoivat enemmän. Alle miljoonan euron luokassa liikevaihtoaan kasvatti alle kolmasosa yrityksistä, muilla se supistui.

Minustako oluen maahantuoja?

Näyttää siltä, että oluen maahantuonti ei ole hassumpi bisnes, ainakin jos sitä vertaa pienpanimotoimintaan (ks. Olutposti 3/2022). Riskejä tietysti riittää tälläkin alalla, mutta ainakin aloittamisen vaiva ja kustannukset ovat pienemmät kuin panimon perustamisessa. Lupaprosessi on kevyempi ja toimitiloiksi riittää elintarvikekelpoinen varasto. Pääomaa tietysti tarvitaan myytävien tuotteiden hankintaan. Oluissa on paljon tarjontaa, joten tarvitaan myös myyntihenkilön lahjoja.

Ihan harrastuspohjalta maahantuojaksi ei välttämättä kannata ryhtyä, mutta toisaalta talousluvut kertovat sen, että myös pieni, alle sadan tuhannen myyntiä takova maahantuontiyritys voi olla kannattava. Näin pienen firman tuloilla ei välttämättä elä edes yksi henkilö, joten sivuun tarvitaan muuta bisnestä. Tavoitteeksi on kuitenkin hyvä ottaa puhtaasti maahantuontitoiminta. Lukujen perusteella erikoistuminen alkoholijuomien maahantuontiin nimittäin kannattaa: tappiollisia yrityksiä oli tässä ryhmässä vain reilut 12 %, joskin liikevoittoprosentti ja kasvu jäivät vähän keskimääräistä pienemmiksi.

Teksti: Eetu Niemi, kuvat Aniko Lehtinen, artikkeli on julkaistu Olutposti 2/23 -lehdessä.

Lähteet: Alma Talent Tietopalveluiden tunnuslukuopas, Finlex, Fonecta Finder, Patentti- ja rekisterihallitus, Suomen Olutopas, Taloustutka, Vainu, Valvira.

Miten selvitys tehtiin?

Tässä selvityksessä keskityttiin oluen maahantuojiin. Pohjaksi otettiin lista oluen maahantuojista Suomen Olutopas -sivustolta. Listalta poistettiin toimintansa lopettaneet yritykset sekä yritykset, joista ei löytynyt tietoja nettihaulla tai Patentti- ja rekisterihallituksen Virre-tietopalvelusta. Lisäksi poistettiin muutama yritys, joiden toimiala oli nykyisin jotain ihan muuta. Lopputuloksena mukaan tuli 48 yritystä.

Yritysten taloustiedot pohjautuvat viimeisimpiin julkaistuihin tilinpäätöstietoihin, jotka haettiin Fonecta Finder -yritystietopalvelusta. Tarvittaessa käytettiin myös muita vastaavia tietopalveluita. Suurimmalla osalla yrityksistä tiedot olivat tilikaudelta 12/2021, mutta noin kolmasosalle oli saatavissa luvut vuodelta 2022. Aivan kaikille yrityksille talouslukuja ei ollut saatavilla, joten selvityksessä oli mukana vain 44 yrityksen taloustiedot.

Katso lisää:

Onko pienpanimotoiminta hyvä bisnes?