Prost – hyvää saksalaisen oluen päivää!

Tänään 23.4. on saksalaisen oluen päivä. Yli viisisataa vuotta sitten, 23.4.1516 herttua Wilhelm IV sääti Baijerissa, nykyisen Saksan alueella oluenpanon puhtaussäädöksen, Reinheitsgebotin. Tämä suomeksi Puhtauslaki on pienin tarkennuksin edelleen voimassa. Siksi päivä onkin nimetty saksalaisen oluen päiväksi, Tag des deutschen Bieres. Tätä päivää juhlitaan nykyään ympäri maailmaa, myös Suomessa.

Reinheitsgebotin mukaan oluen valmistuksessa ei saa käyttää muita kuin neljää raaka-ainetta: humalaa, mallasta, hiivaa ja vettä. Tosin hiiva on tunnistettu vasta myöhemmin, joten siitä ei ole alkuperäisessä säädöksessä mainintaa. Meidän hyvin tuntemamme nimikin on myöhempää perua, säädös on nimetty Reinheitsgebotiksi vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Alun perin Puhtauslaki koski vain Baijerin aluetta, mutta vähitellen säädös ulottui koskemaan koko Saksaa.

Usein ajatellaan, että säädöksen tarkoitus on ollut säädellä laatua, mutta sen alkuperäinen tavoite on ollut kaupallinen. 1500-luvulla olutta verotettiin käytettyjen raaka-aineiden kautta joten mitä vähemmän raaka-aineita käytettiin, sen helpompaa oli verottaa ja tätä kautta määritettiin myös olut. Olueen ei myöskään haluttu käytettävän parempaa leipäviljaa kuten vehnää, siksi ohra on mainittu säädöksessä.

Puhtauslaki on käytännössä määrittänyt humalan käytön oluessa koko maailmassa, vaikka se ei välttämättä ollut sen tavoite. Ennen Puhtauslakia oluessa käytettiin vaihtelevasti erilaisia yrttejä ja niiden sekoitusta, jota on kutsuttu gruitiksi. Osa näistä yrteistä oli myrkyllisiä, joten tästä näkökulmasta laki vaikutti oluen turvalliseen nauttimiseen. Toki tässäkin on ollut myös taloudellinen tausta, panimoiden haluttiin käytettävän Baijerin alueella kasvavaa humalaa, eikä muualla kasvavia yrttejä. Nykyään Puhtauslaki ei koske yhtä ankarasti kaikkia oluita, vaan esimerkiksi tiettyihin ale-oluisiin, kuten goseen, saa lisätä myös muuten Puhtauslaissa kiellettyjä raaka-aineita kuten korianteria ja suolaa. Reinheitsgebot ei myöskään koske vientioluita. Vaikka Reinheitsgebotin kunnioitetaan monissa piireissä ja usea panimomestari on vannonut sen nimeen, se ei yksin takaa oluen hyvää makua tai laatua. Puhtauslailla tehty olut ei ole luomua tai muuten ”puhtaampaa”, vaikka sen nimessä tämä määre onkin.

Puhtauslakiin liittyy myös erilaisia uskomuksia ja lakikikkailuja. Sen noudattaminen on aiheuttanut erilaisia tulkintoja, kuten vaikka että kun pullokäyvään olueen ei saa lisätä sokeria, niin lisätään vierrettä tai että kun olueen ei saa lisätä ylimääräistä hiilidioksidia, niin otetaan oluen käymishiilidioksidi talteen ja lisätään se. Näitä on lukemattomia muitakin, Puhtauslaki kun vaikuttaa myös siihen, mitä tuotteita saa kutsua oluiksi ja mitä ”olutjuomasekoituksiksi”.

Saksalainen Puhtauslaki elää edelleen sekä oluenpanossa että oluenystävän mielissä, vaikka sitä kyseenalaistetaan enemmän kuin ennen. Sitä käytetään markkinointitarkoituksiin ja oluen laadun takeena, ja usean mielessä se yhdistyy laadukkaaseen olueen. Toisaalta Puhtauslaki myös rajoittaa oluttyylien kehitystä ja uudentyyppisten oluiden tekoa Saksassa. Innovatiiviset pienpanimot Saksassa saattavat kokea Reinheisgebotin rajoittavaksi ja keskustelu Puhtauslain tarpeellisuudesta on virinnyt ja sitä haastatetaan yhä enenevissä määrin.

Tänään on hyvä muistella Reinheitgebotia osana olutkulttuuria. Prost!

Tässä valmistautuu kippistelemään saksalainen oluttuomari ja asianrtuntija Markus Raupach.
mainos