Pesua ja putsausta panimolla

0

Voi sanoa, että oluenteko on pesemistä, pesemistä ja pesemistä. Tuntuu siltä, että se on itse asiassa suurin osa koko oluenpanoa.

Olut on käymisteitse valmistettava alkoholijuoma, jossa ensiarvoisen tärkeää on hygienia. Koska oluen esiaste eli vierre on mallassokeria sisältävä neste, siinä viihtyy kaikenlaiset hiivat ja mikrobit, joista tosin suuri osa saadaan keittämällä pois, mutta kun vierre jäähtyy, niin siihen mielellään pääsee taas kaikenlaista, mikä voi vaikuttaa käymiseen. Olen laadun voi siis varmimmin pilata kiinnittämällä liian vähän huomiota hygieniaan oluenpanossa. Tämä on tylsä mutta tärkeä fakta, joka näkyy myös käytännön työssä.

Joillekin huolelliseen putsaukseen keskittyminen on vaikeampaa kuin toisille. Olen itse suurten linjojen ihminen, ja pienet yksityiskohdat tuppaavat unohtumaan. Siksi on hyvä seurata miten opintopanimossani Ohranassa Suomalaisen Jani kaiken häiriön (koska puhuin koko ajan) vieressäkin muistaa aina hygienian merkityksen. Tätä kadehdin.

 

Itselläni on oluenteko hallussa teoriassa ja kutakuinkin itse teon kannalta käytännössäkin, mutta juuri nuo tylsät, pesuihin ja desinfiointeihin liittyvät asiat tuppaavat unohtumaan. Se, että joka kerta kun avataan tai kosketaan jotain, mikä tulee olemaan vaikka hiivan kanssa kosketuksessa, niin muistetaan desinfioida. Ja miten tarkkaa on laitteiden pesu ja huuhtelu.  Itse olen suuressa panimossa seuraillut, miten sielläkin pestään, tosin automaatiolla kaikki linjat koko ajan. Tietysti isommassa panimossa harvemmin suihkutellaan itse vettä linjoihin, mutta pesut ovat yhtä tärkeitä kuin pienessä päässä.

Koen itse erilaisten pesujen, puhdistuksien sekä hygienian muistamisen ja järjestelmällisyyden kaikkein vaikeimmaksi hahmottaa panimotyöläisen elämässä. Uskon tosin, että tässäkin auttaa rutiini. Ainakin toivon niin, koska oluen korkealaatuisuus riippuu nimenomaan siitä, miten hygienia ja pesut on hoidettu. Jos en opi muistamaan pesuja ja hygieniaa, niin korkealaatuisen oluen valmistaminen on haave vain.

Peseminen on muuten jännää hommaa. En ole mikään siivoushullu, ja kotona pääsääntöisesti vihaan siivousta vaikka rakastan siistiä kotia. Kotona siivoaminen on nimittäin sellaista nyhjäämistä ja kaikkea tarvitsee varoa. Toista on panimolla. On yllättävän terapeuttista saada suihkutella isolla letkulla panimokattiloiden seiniltä mäskiä pois, kun ei se ole niin tarkkaa ja jäljen näkee heti. Huomasin itsessäni ihan uuden piirteen, kun Ohranan Jani antoi (haha) minun hoitaa pesuja mäskäyksen ja keiton jälkeen. Peseminen on kivaa.

Kiehtovaa on myös katsoa veden virtausta pesujen aikana. Tiedän, että monille panimotyöläisille tämä on tuttua kauraa, mutta yllättävän nopeasti sitä oppii, mihin päin vesi virtaa ja räiskii kun on pari kertaa pesuissa saanut viitisen litraa päällensä. Kumisaappaat ovatkin panimotyöläisen tärkeä varuste.

Pikkuhiljaa on myös hyvä perehtyä erilaisiin puhdistusaineisiin ja siihen miten niitä käyttää turvallisesti. Hyvät käsineet ovat myös panimotyöläisen apu, puhdistusaineet saattavat nimittäin paljain käsin hieman kirvellä. Käyttämämme peretikkahappo nimittäin tappaa kaikki mikrobit, mutta samalla sattuu paljaalla kädellä vietävästi, jos on pienikin haavanalku.

Jos oluenpanimoa ajattelee siis pääosin sellaisena, että mietiskellään reseptejä ja lisäillään raaka-aineita, niin se ei kyllä mene niin. Sekä isossa panimossa että pienessä ne pesut ovat suurin osa työtä. Ja hyvä niin, koska näin saadaan aikaan laadultaan oivaa olutta.

 

 

Kirjoittaja tekee panimotyöläisen hommia eri panimoissa ympäri Suomea ja kirjoittaa siitä. Tässä on vierailtu Ohrana Krouvi Panimossa oluentekijä Jani Suomalaisen opissa.

JAA KAVERILLE.

Kirjoittaja

Scroll Up