The real thing: Cask-oluen anatomia

Olutpostin viikonlopputeemana cask-olut ja ihmiset sen ympärillä.

Cask-oluet ovat täällä taas, jos harrastajaryhmiä ja ravintolavalikoimia uskoo. Tämä aikaisemmin perinteiseksi ja pienen piirin suosikiksi muodostunut juoma on saanut uusia tulkintoja ja ystäviä ja sen imago on muuttumassa perinteisestä trendikkääksi.
Mutta mitä on oikeastaan cask-olut ja miten se näyttäytyy kotimaisessa olutperinteessämme?

tuoppi

Cask on tapa säilyttää, kypsyttää ja tarjoilla olutta ravintolassa. Perinteisemmillään cask on tarkoittanut tuoreen, paikallisen oluen säilytys- ja tarjoilutapaa, oluen joka ollut alkoholipitoisuudeltaan kevyehköä ja maultaan helposti juotavaa. Itse cask-tynnyri on sukua puutynnyrille, jossa olutta on säilytetty pitkään ennen erilaisten kegien ja tölkkien ilmestymistä ja tästä puutynnyristä olutta on ilman avulla pumpattu tuoppiin jo monta sataa vuotta sitten. Cask on itse asiassa se perinteinen ravintolaoluen tarjoilutapa. Ennen lager-olutta, teollista oluenvalmistusta
ja nykyisiä oluthanoja, vuosisatoja kaikki olut oli pitkälti samanlaista kuin cask-olut tänään: siinä oli vähemmän hiilidioksidia, ja olut oli myös elävä tuote,
joka muuttui tarjoiluaikansa aikana.

Sitten 1800-luvulta lähtien yleistyi silloin moderniksi kutsuttu, teollisesti valmistettava lager-olut ja pikkuhiljaa tynnyristä tarjoillun oluen kulutus väheni kaikkialla. Itse ”real ale” -nimi, miten cask-olutta on perinteisemmin kutsuttu, tuli tunnetuksi 1970-luvulla, kun perustettiin kuluttajajärjestö suojelemaan tätä nykyään
perinteisenä brittiläisenä tapana tunnettuna oluen tarjoilutapaa isojen panimoiden teollisesti tuotettuja oluita vastaan. Vuonna 1971 perustettu, nykyäänkin aktiivisesti
toimiva Campaign for Real Ale (CAMRA) puhuu voimakkaasti caskissa kypsytetyn paikallisen real alen puolesta.

Suomeen cask-olut on tullut varsinaisesti vasta kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun muutamat ravintolat varsinkin suuremmissa kaupungeissa ottivat cask-oluita
valikoimiin. Siitä lähtien cask-oluet ovat valloittaneet hitaasti mutta varmasti myös suomalasten sydämiä, vaikkakin ensin on varmasti monen lagerinjuojan ollut vaikea tottua cask-oluiden lempeään suutuntumaan ja alati muuttuvaan makuun. Oluttyylien kirjon moninaistuminen ja lisääntynyt matkustus cask-oluen
perinneseudulle Iso-Britanniaan on edesauttanut tämänkin oluttyylin vakiintumista kotimaassamme, vaikka perinteisesti Suomessa on totuttu juomaan nimenomaan
vahvempia oluita ravintolassa, kun taas cask-olueen on useimmiten kuulunut miedohko, noin 4-rosenttinen alkoholivahvuus.

Nyt Suomessakin on huomattu pikkuhiljaa cask-oluiden nautinto seurustelujuomana ja cask-oluiden ystävät käyvät ravintolassa varta vasten jopa maistamassa erilaisia cask-oluita. Brexit on vaikeuttanut englantilaisten cask-oluiden saatavuutta, mutta tämän sijaan ilahduttavasti yhä useampi suomalainen pienpanimo valmistaa oluistaan myös cask-versioita. Niitä onkin hauska vertailla, koska yllättävän erimakuinen on sama olut perus- tai cask-versiona. Cask-oluen maailma ei ole nykyään mitenkään irrallinen muusta olutkulttuurista, vaan osa sitä. Vaikka
perinteisesti caskiin on laitettu brittiläistä bitteriä ja pale alea, nyt panimot tekevät omia cask-versioitaan niin NEIPA- kuin imperial stout -oluista, jotka muuttuvat
kiinnostavasti, kun hiilidioksidipitoisuus on eri ja oluen kehitystä voi seurata päivä päivältä maistellen ravintolassa.

Teksti ja kuvat: Anikó Lehtinen

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 1/2022.

Lähteet: Haastattelut Olut sommelier Olli Majanen, Jussi Tamminen/Maku Brewing, Thomas Aschan/Captain Corvus, Esa Paloharju, Sami Tuominen, Juho-Heikki Ollikainen / Black Door
Juomanlaskija 2/2002, Elävän oluen filosofia/Olli Majanen
Opas real alen maailmaan / Kari Likovuori
www.camra.com

aikakausilehti