Klassikkokapakka: Beer Hunter’s

Suomen Portland. Sillä nimellä minäkin olen tituleerannut Poria, tuota reilun 80 000 asukkaan kaupunkia, joka toimii kotipesänä neljälle panimolle.

Tai oikeastaan viidelle, sillä keskellä Karhukaupunkia, torin laidalla, sijaitsee panimoravintola, josta kaikki on saanut alkunsa. Beer Hunter’s on köllötellyt Antinkadun ja Gallen-Kallelankadun kulmassa jo vuodesta 1998. Se on tehnyt näiden
vuosien aikana itsestään elintärkeän osan Suomen olutkulttuuria. Se on pyhiinvaelluskohde. Beer Hunter’s ON Pori – ainakin jos olutihmisiltä kysyy.
Ja minä kysyn.

ravintola

Tiistaiaamupäivänä Porin keskusta on tyhjä. ”Hunu” on aukaissut ovensa yhdentoista aikaan, kuten se tekee joka päivä. Pyhiinvaelluksesta ei ole tietoakaan pimeässä baarissa, sillä asiakkaita on kaksi. Molemmat istuvat omissa pöydissään tuoppeihin kietoutuneena.
Tilaan jo klassikon maineeseen nousseen CCCCC IPA:n ja istahdan loosipöytään. Tokihan vanhan koulun olutkuppilasta pitää löytyä loosipöytä tai pari. Beer Hunter’sin joitakin pöytiä erottaa verhot. Ne ovat rumat, eivätkä istu muuhun sisustukseen. Mietin, että avaisin verhon: Onkohan sen takana jotain, mitä minun ei
pitäisi nähdä? Jätän kuitenkin verhot rauhaan ja keskityn olueen. Se on upea juoma, varsinkin näin tuoreena suoraan panimon omasta ravintolasta nautittuna. Olut on valmistettu pääpanimolla Herralahdessa, ei panimoravintolan alakerran ”koekeittiössä”. Ei sillä tosin mitään merkitystä ole. Pihkaa, greippiä ja tuhti mallaspohja. Sanovat näitä nykyään west coast -tyylisiksi. 5C IPA on kuitenkin omaa rotuaan.

Havahdun musiikkiin. Soiko se äsken vai olinko verhonnut korvani humalalla? Ämyreistä aivan liian lujalla kajahtavat listahitit tuntuvat olevan väärässä paikassa. Patinoitunut irstaimisto kun janoaisi keskipäivän siestan aikaan rauhaa. Aivan kuin se on janonnut iltaisin himokkaasti olutlasien kastehelmiä, jotka haihtuvat puupinnoilta kauniin muiston tavoin.

Toinen kanssa-asiakkaista nousee, kiittää ja hoipertelee ulos tien yli torille. Ei kenties päihtymyksen, vaan vanhuuden takia. Tarkkailen ikkunasta, kun hän häviää linja-autojen väliin. Päivä on vasta aluillaan, mutta joidenkin pääteasema on enää vain yhden pysäkinvälin päässä. Olen juonut lasin tyhjäksi ja mietin, haluanko lasiini täytettä. Haluanhan minä. Ainahan minä. Kohtaan jäljelle jääneen toveriasiakkaan tiskillä. Emme tervehdi. Olemme yksin, mutta silti yhdessä. Yhdessä Porissa.
Tilaamme molemmat talon omaa tuotantoa, vaikka hanasto ja varsinkin nurkan ”herkkukaappi” tarjoaisivat jos jonkinmoista maailman märintä ihmettä. Support your local, varsinkin näinä aikoina. Minä pyydän hapanta, hän ulkonäön mukaan jotain perinteisempää. Siis oluen ulkonäön. Oljenkeltainen väri, voisi olla pilsiä. Oli mitä oli, alan himoitsemaan viskiä, kenties talon oman tislaamon oljenkeltaista nektaria.

Mutta ehkä toisella kerralla. Nyt on aika vetää verho kiinni…

Panimoravintola Beer Hunter’s
Antinkatu 11, 28100 Pori

Teksti: Teemu Lahtinen

Kuva: Anikó Lehtinen

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 2/2021.

Katso myös muita Beer Hunters sisältöjä matkan varrelta

TyS500 osa 9. Tarinaa Porista ja mallasviskin juhlavuosi

Porilainen K-Citymarket Puuvilla panostaa juomaosastoonsa. Mukana tuttu nimi pienpanimorintamalta.

Olutreissu: Missä kannattaa juoda olutta Porissa?

Panimovisiitti: Beer Hunter’s