Kotipanijasta ammattilaiseksi: Greta Mäkinen / Fat Lizard Brewing

Työpaikka panimolla voi joskus olla sattumasta kiinni. Fat Lizardin Greta Mäkinen kertaa Kotiolutpostin haastattelussa matkaansa kotipanijasta ammattilaiseksi.

Kotiolutpostin uusi juttusarja esittelee suomalaisesta olutskenestä tuttuja tyyppejä, jotka ovat aloittaneet kotipanijoina ja tehneet myöhemmin harrastuksestaan ammatin. Sarjan toisessa osassa Fat Lizard Brewingin head brewer Greta Mäkinen avaa sitä, miten on päätynyt monien sattumien kautta vastaamaan Suomen kolmanneksi suurimman pienpanimon oluiden valmistusprosessista ja laadusta.

Vauhdilla liikkeelle!

Head brewer Greta Mäkinen käymisastian vieressä, kädessään lasillinen olutta

Greta Mäkinen esittelee Fat Lizardin prototyyppipanimoa lasissaan Suomen parhaaksi IPA:ksi 2023 valittu Splitty Westy West Coast DIPA

Oman kotiolutharrastuksensa alkua kymmenisen vuotta sitten Mäkinen kuvailee vauhdikkaaksi. Pitkään ravintola-alan töitä tehneen Mäkisen silloinen kollega toi maistiaisiksi itse pantua olutta ja käsityöläishenkinen nainen oli helppo innostaa kokeilemaan samaa kotona. Ensimmäinen oma olut toteutettiin pian yhdessä siskon kanssa. Välineet olivat alkuun varsin alkeelliset mutta nopeasti hankintalistalle päätyivät kylmälaukusta modifioitu mäskäin ja lopulta Bulldog Brewer -mäskäyslaite.

Kotipanimonsa alkuvuosien tuotantoa Greta Mäkinen luonnehtii “Ei kovin hyväksi”. Alussa harrastuksessa oli enemmän vauhtia kuin kärsivällisyyttä ja taitoa. Läheisiltä oluista saatu palaute oli kritiikitöntä ja tämä ruokki epärealistista kuvaa omista kyvyistä kotipanijana. Parin vuoden jälkeen Mäkinen alkoi perehtyä oluen teon tieteelliseen puoleen, harrastus sai uutta virtaa ja oluiden laatu parani merkittävästi.

Sattuma puuttuu peliin (kahdesti)

Greta Mäkisen mukaan hänen polkunsa töihin kaupallisiin panimoihin on ollut monien sattumien sarja. Silloisen työpaikan omistajat perustivat ensin olutravintolan yhteistyössä toisen panimon kanssa ja hyvin nopeasti he innostuivat myös oman panimon perustamisesta. Mäkinen sai työtarjouksen ja huomasi yhtäkkiä vastaavansa Lumi Brewingin oluiden panemisesta.

Kotipanimon opit eivät taipuneet aivan suoraan kaupallisen kokoluokan tuotantoon ja Mäkinen myöntää alkuaikojen tuotannon olleen “mitä sattuu”. Vähän kerrassaan virhemaut ja heikko laatu jäivät taakse ja osaaminen panimon pyörittämisestä karttui.

Panimoalalla kaikki tuntevat toisensa ja tämän myötä Greta Mäkinen päätyi mukaan Janne Koskenniemen isännöimään Panodraama-podcastiin. Eräs saman podcastin vakiojäsenistä oli yhtenä Fat Lizardin perustajajäsenistä tunnettu Heikki Ylinen. Kuten arvata saattaa, pian Mäkinen sai työtarjouksen ja siirtyi Lumilta Fat Lizardin palkkalistoille.

Panimoelämää liskojen tapaan

Värikäs oluttölkki, jossa merkintä gluteenittomuudesta

Osa Fat Lizardin oluista on gluteenittomia. Oma laboratorio on myös tämän takia oluen laadun varmistamisen tärkeä elementti.

Useamman vuoden toiminnassa olleen panimon toimintaan hyppääminen oli erilainen kokemus. Mäkinen aloitti toisena panimon oluentekijöistä ja pääsi tekemään kaikkea, mitä panimon pyörittämiseen kuuluu. “Ensimmäiset puoli vuotta meni opetellessa”, Mäkinen toteaa. Alun perin kahden viikottaisen keittopäivän tahti kasvoi toiminnan laajentumisen myötä päivittäiseen oluen panemiseen.

Greta Mäkisen työnkuva on muuttunut vuosien ja uudistusten myötä monta kertaa tuotantotyöntekijästä esihenkilötyön kautta nykyiseen asiantuntijarooliin. Titteliksi on vakiintunut tänä vuonna Head brewer ja hänen vastuullaan ovat ennen kaikkea tuotannon organisointiin ja laadun varmistamiseen liittyvät työtehtävät. Erityinen ylpeyden aihe on Fat Lizardin laboratorio, joka on harvinaisuus kotimaisella pienpanimokentällä. Vaikka päivät kuluvatkin “kaikissa tylsissä hallinnollisissa hommissa”, kuten Mäkinen muotoilee, pyrkii hän edelleen osallistumaan oluen panemiseen parina päivänä viikossa.

Suuren kokoluokan pienpanimon pyörittäminen on Greta Mäkisen mukaan eri maailma kotipanimoon verrattuna ja huomioon otettavia asioita on paljon enemmän. Harrastajamenneisyys ei näy enää päivätyössä vaan menestyminen on vaatinut osaamisen syventämistä esimerkiksi biokemian alueelle. Kotona Mäkinen ei enää ehdi olutta valmistamaan, mutta tuntuma harrastukseen kuitenkin säilyy: Fat Lizard tarjoaa työntekijöilleen mahdollisuuden panna pieniä prototyyppieriä kokonsa suhteen kotipanimoon verrattavissa olevilla laitteilla. Mäkinen on myös mukana tuomaroimassa Fat Lizardin järjestämää Himabisse-kilpailua, jonka voittaja pääsee tekemään oman erän oluttaan liskojen laitteilla.

Nöyrin mielin töihin

Greta Mäkinen kannustaa panimotyöstä haaveilevia harrastajia seuraamaan alan rekryjä ja lähettämään avoimia hakemuksia panimoille. Myös verkostoitumisen merkitys on tärkeää, sillä pienen tekijäjoukon alalla nimet ja naamat jäävät helposti mieleen. Mäkinen myös muistuttaa, että jalan oven väliin saamisella voi edetä myös panimouralla: “Jokainen panimon duunari on yhtä arvokas ja kellarityyppikin voi edetä ajan kanssa vastuullisempiin tehtäviin”.

Kun onni osuu kohdalle ja töitä löytyy, kannustaa Mäkinen lähtemään liikkeelle avoimin mielin: “Vaikka perusperiaatteet ovatkin isossa panimossa samat, on homma monimutkaisempaa kuin kerrostalon keittiössä tehtynä. Lähde nöyrästi liikkeelle, kysele ja ota tietoa vastaan kokeneemmilta tekijöiltä”.


Teksti: Erkki Ukkola
Kuvat: Erkki Ukkola