“Pienpanimoita kyllä mahtuu Suomeen”

0

Olemme pari viime vuotta eläneet ennennäkemätöntä pienpanimobuumia. Pelkästään alkuvuoden 2016 aikana luvan sai kymmenen uutta panimoa, loppuvuodesta Valvira myönsi kymmenisen lupaa lisää. OlutPOSTIn 15-vuotisjuhlanumeron ilmestyessä syyskuussa 2016 pienpanimoiden lukumäärä Suomessa oli ylittämässä 70, nyt se on jo yli 80. Oluenystävän mieli on avoin ja suu odottaa uusia vaahtoavia elämyksiä, mutta piileekö rivakassa kasvussa myös uhkia?

Arkiston aarre (OlutPOSTI 3/2016)

Pienpanimoita syntyy nyt joka puolelle Suomea. Taustalla on monenlaista yrittäjää, mutta useimmiten alalle ryhdytään hyvillä eväillä: kotioluttausta ja jonkinasteiset opinnot antavat suuntaa, mistä oluenteossa on kyse. Mustialan pienpanimokoulutuksen voi todellakin sanoa kantavan hedelmää!

Moni kerää osakeannilla rahoitusta ensimmäisiin investointeihin tai pian toimintansa käynnistettyään laajentaakseen toimintaa järkevän kokoiseksi. Avoimen osakeannin ovat viimeisen kolmen vuoden aikana järjestäneet ainakin Bryggeri Helsinki, Pyynikin Käsityöläispanimo, Sonnisaaren Panimo Oulussa, Bear Brewing Porissa ja Lapin Kullan vanhaan panimoon Torniossa asettuva Sangen Oy. Alkupottia Suomesta keräsi myös Viron puolelle asettunut Sori Brewing. Parhaillaan käynnissä on Rekolan Panimon joukkorahoitus Ägräs Distilleryn perustamiseksi.

Kuitenkin kaupallisen panimon perustaminen voi yllättää. Vaikka tekisi miten hyvää olutta ja kuinka pitkää päivää, yhtälöä ei välttämättä saa niin kannattavaksi, että pystyisi palkkaamaan työntekijöitä ja saamaan hommasta järkevää.

Kasvuloikkiin voi varautua myös suunnitelmallisella, tiukalla taloudenpidolla, kuten kaarinalainen Radbrew, joka rakensi kaiken mahdollisen itse ja laajensi panimoa aluksi tulorahoituksella, aina yksi tai kaksi pienteollisuushallia kerrallaan.

Uusia mahdollisuuksia panimotoiminnalle, joka sitoo vähemmän pääomaa, tuo yhteiskäyttöön tarkoitettu vieraileviin tekijöihin perustuva panimo, jollainen on syntymässä syksyllä Lohjalle. Myös UG Breweryllä on osakeanti meneillään. Joukkorahoitus on niin 2010-lukua!

Kilpailua – millaista?

Ketä vastaan pienpanimot kilpailevat – toisiaan tai kenties isompia panimoita vastaan? Pienpanimoliiton puheenjohtaja Mika Tuhkanen uskoo, että nykyinen määrä panimoita mahtuu Suomeen helposti, ja enemmänkin.

– Mehän emme kilpaile isojen kanssa. Isot ovat kyllä ruvenneet kilpailemaan pienten kanssa, mikä on jännä, craft-olutta on jos joltakin 200 miljoonaa litraa tekevältä panimolta. Taistelemme enemmän tuontioluiden kanssa; siinä näkyy kilpailua, Tuhkanen puntaroi.

Pienpanimoiden puhemiehen mukaan keskinäistä kilpailua pienillä ei juurikaan ole.

– Uskon, että hyvä fiilis jatkuu. Keskinäistä kilpailua on tänä päivänä vielä vähemmän kuin 90-luvulla. Nyt ollaan tosi avoimia: jokainen tekee omaa juttuaan, mutta reseptit ovat avoimempia. Tiedetään, että vaikka tekisit täysin saman oluen kahdessa eri panimossa, se ei ole samanlainen. Kun annat toiselle jotain hyvää, saat siitä itsekin, Tuhkanen filosofoi.

 

Mika Tuhkanen (Beer Hunter's)

Beer Hunter’sin pääpiru ja Pienpanimoliiton puheenjohtaja Mika Tuhkanen viihtyy yhteisössä, jossa keskustellaan avoimesti saman pöydän ääressä.

Pienet panimot tekevät keskenään monen sortin yhteistyötä.

– Koetamme varoa, ettei meidän yhteinen valmistusmäärä mene yli 15 miljoonan. Vakavasti puhuen, kaikennäköinen yhteistyö kuuluu tähän elämäntyyliin; haluaisin että yhteisömme olisi vieläkin perhemäisempi ja yhtenäisempi. Nyt on kyllä kiva olla pienpanimotyyppi! Se on aiempaa helpompaa tänä päivänä, pystymme istumaan samassa pöydässä ja juttelemaan avoimesti kaikista asioista, Tuhkanen tunnelmoi.

Tuhkanen katsoo tulevaisuuteen valoisin mielin.

– Mielestäni Suomeen mahtuu lisää pienpanimoita ja voimme nostaa valmistusmääriä reippaastikin. Kuluttajat ovat valmiita ostamaan suomalaisia pienpanimo-oluita ja nautiskelemaan niitä. Suomalainen on valmis laatunäkökulmaan, alkoholikulttuuri on muuttunut radikaalisti viimeisten vuosien aikana, Tuhkanen toteaa.

Hän ei malta olla toteamatta, että vielä kun päättäjätaso saataisiin samalle aaltopituudelle vallitsevan tilanteen kanssa, asiat olisivat hienosti.

Ei silkkaa auvoa

Moni alan konkari miettii samoja asioita kuin Lari Junkkarin tapaama turkulainen Mikko Hovi. Paitsi iloa uusista pienpanimoista, hän tuntee myös huolta niistä. Riittääkö sisäisen palon ja alkuinnostuksen jälkeen rahkeita jatkoon? Miten jaksetaan pitää huolta hygieniasta? Miten aikaansaadaan ja turvataan laatu, markkinat ja uusiutumiskyky? Miten on liiketoimintaosaamisen laita; panimoala on raaka business.

Suomen tilannetta vertaillaan usein muihin Pohjoismaihin tai Yhdysvaltoihin, joiden jalanjäljissä tapaamme kulkea. Esimerkiksi Tanskassa ja USA:ssa on jo nähty sekin vaihe, kun pienpanimoiden määrä alkaa vähentyä.

Skeptisyys ei kuitenkaan ole vallannut alaa Suomessa. Saimaan Juomatehtaan toimitusjohtaja Jussi Laukkanen muistuttaa, että Ruotsin mallin mukaisesti meille kyllä mahtuisi kymmenittäin uusia pienpanimoita. Ruotsissa on parisataa panimoa, mutta ne ovat pääosin pieniä, paikallisia toimijoita.

– Panimoiden määrä ei ole ratkaisevin tekijä, vaan millä markkinoilla kukakin toimii. Ruotsissa on paljon pieniä paikallisia panimoita, ja isoin pienpanimo on meidän kokoluokkaa. Toimijoita mahtuu paljon, mutta jokainen ei voi kasvaa miljoonakokoluokkaan tai edes satoihin tuhansiin litroihin. Se on se mikä tulee rajoittamaan – panimoita mahtuu, jos ne ovat riittävän pieniä. Osalla on potentiaalia kasvaa, mutta kaikki eivät voi tehdä sitä, Laukkanen puntaroi.

Laukkanen on pannut merkille, että vauhti on päällä monessa paikassa ja erikoisoluiden kysyntä kasvaa.

– En ole varma kasvaako kysyntä sitä vauhtia kuin uusia tuotteita tulee markkinoille.
Kun katsotaan vähän pidemmälle, tulee olemaan voittajia ja häviäjiä, se on normaalia markkinataloutta. Sivusta seurattuna monella näyttää olevan kovat kasvutavoitteet. Se, että meidän kokoluokassa olisi kymmenen vuoden päästä kymmenen panimoa, ei ole realiteetti, Laukkanen ennustaa.

Jussi Laukkanen, Saimaan Juomatehdas (MBH Breweries Oy)

Saimaan Juomatehtaan (nykyisin MBH Breweries Oy:n) toimitusjohtaja Jussi Laukkanen povaa, että Suomeen mahtuu yli sata pienpanimoa – kunhan ne ovat riittävän pieniä ja paikallisia.

Saatavuus ja laatu

– Ravintolapuolella ratkaisee laatu, vähittäiskaupassa saatavuus yhdessä laadun kanssa. Mitä enemmän toimijoita, sitä enemmän hajontaa myös näiden kriteereiden suhteen tulee, Jussi Laukkanen toteaa.

Laatu on koko alan maineen kannalta tärkeä.​

– Jotta suomalaisten pienpanimotuotteiden kysyntä kasvaisi, on sen mitä myydään oltava priimaa!

Laukkanen elää kuten saarnaa: Saimaan Juomatehdas on laittanut perusasioita kuntoon.

– Laatu ja saatavuus ovat olleet fokuksena jo jonkin aikaa, ja tulokset rupeavat näyttämään erittäin positiivisilta, molemmissa olemme päässeet isoja askelia eteenpäin. Perusasiat on oltava kunnossa, että pystyy kasvamaan, ja käänteisesti: kun kasvu on liian kovaa, perusasiat eivät pysy hallinnassa.

Laukkanen myöntää kapasiteetin loppuneen viime kesänä kesken, mutta ei aio päästää ongelmaa toistumaan. Panimon kasvukäyrä kuudessa vuodessa on voimallinen: 2010 vuosituotanto oli 100 000 litraa, kun se nyt pyörii hieman alle 1,5 miljoonassa litrassa vuositasolla.

– Kapasiteettia on oltava enemmän kuin vuosimyynti, tai muuten olet kusessa, kuten viime vuosi osoitti. Investoimme koko ajan ja saamme kevään aikana käynnissä olevat hankkeet maaliin. Monesta meitä pienemmästä toimijasta meidät erottaa oma laboratorio. Koemme tärkeänä, että meillä on omavarainen laadunvalvonta, sillä haluamme, että meidät tunnetaan korkealaatuisista ja tasalaatuisista tuotteista, Laukkanen summaa.

Olutkouluttaja Mikko Salmi

Olutkouluttaja Mikko Salmi povaa pudotuspeliä. Tulokkailta hän peräänkuuluttaa laatua ja pitkäjänteisyyttä. Kuva Emma Suominen

“Mielenkiintoiset ajat kotimaisessa panimotoiminnassa eivät ole vielä koittaneet – ne ovat vasta edessä. Pian putoaa pannuja pelistä, nähdään mitkä tuotteet ovat oikeasti kannattavia ja ketkä osaavat panna.” Mikko Salmi

Pudotuspeli alkamassa

Mikko Salmi, olutkouluttaja ja pienpanimomies viimeisen päälle, on jyrkempi sanavalinnoissaan ja povaa ”mielenkiintoisia aikoja”.

– IPA-buumi tuli puskan takaa vanhoille toimijoille – se oli opetus meille vanhoille konkareille. Sitä on vaikea tietää, onko menestyksen avain IPA vai Saison vai Pils; tosiasiassa tyyli on yksi pieni asia pitkässä juoksussa. Myöskään hauska läppä ja vinkeät somistukset festareilla eivät pidemmän päälle auta, Salmi sanoo.

Hän uskoo, että pian nähdään kuka pärjää, millä tuotteilla ja millä myyntikanavilla.

– Uudella aallolla ei ole pitkää juoksua takanaan. Tehdään kaikenlaista, kun ajatellaan, että kuluttaja haluaa aina uutta. Muutaman vuoden kuluessa alkaa ajalle tyypillisissä kimppapanimoissa tulla ongelmia, kun pitää alkaa investoida lisää rahaa. Tietysti joukkorahoituksen aikana se voi onnistua helpostikin, mutta niillä jotka pelaavat omalla rahalla, voi olla kova paikka edessä, Salmi aavistelee.

Laatu ahoj!

Salmea kismittää, että yhtäkkiä palvomme numeroita.

– Pienpanimoissa puhutaan aina, että mennään laatu edellä. Nyt kun tulee uusia panimoita, onkin hienoa, että meillä on paljon panimoita. Entä se laatu?

Helsinki Beer Festivalin tuomaristossa urakoinut Salmi arvioi, että hänen eteensä kannetuista olutnäytteistä kymmenen prosenttia oli täyttä roskaa.

– Pilaantuneiden oluiden tarjoaminen liittyy hätäisyyteen. Hätäily on riski, ei ole mietitty asiaa tarpeeksi pitkälle. Mukana on myös taitamattomuutta.

Laatu ja hygienia huolestuttavat Salmea laajemminkin. Yksi avainsana on kontrolli.

– Saat keitettyä ja käytettyä, mutta et saa kontrolloitua pullon jatkoelämää. Panimohygienia kaikkiaan on kova haaste. Pullotus on riskin paikka ja vaativaa hygieniamielessä, pullossa voi alkaa tapahtua yllätyksiä viikkojen päästä. Vanhatkin konkarit voivat päätyä ongelmiin loppupäässä, tämä on unohdettu alue, jolla tieto-taito on vähäistä.

Mitä pienempi panimo, sitä suuremmat hygieniariskit, Salmi sanoo ja selittää: mitä enemmän käsityötä, sitä enemmän riskejä, muun muassa kontaktia ilman kanssa voi syntyä.

Panimon pystyttäminen on kivaa. Fakta on, että panimon perustaminen vaatii vähemmän kuin pari vuosikymmentä sitten. Panimolaitteet ovat hinnaltaan enää viidesosan entisestä, mutta se ei poista haasteita eikä panimosta ole edelleenkään helppoa tehdä kannattavaa.

– Pitkäjänteisyys pitää pitää mielessä kaikessa yrittämisessä. Pitää yrittää nähdä viiden tai kymmenen vuoden päähän, ensi kesän festareihin asti ei riitä. Jos haluat nähdä pitkälle, katso historiaa. Laadusta luistaminen on kuitenkin varma keino tehdä itselleen hallaa!

Uhkana on, että taas tulee vastaan sama ilmiö kuin 90-luvulla, jolloin tietyt panimot tekivät vuosikausia pilaantunutta kamaa.

– Jos siihen totutaan, se on riski. Pelkään, että tavallinen kuluttaja turtuu huonoon laatuun.

”Laadusta luistaminen on varma keino tehdä itselleen hallaa!” Mikko Salmi

Ylämäki alamäki

Vastikään 25-vuotista taivaltaan juhlineen Nokian Panimon retkelle on mahtunut notkelmiakin. Nokian vesikriisi on puitu pohjia myöten; jos se aiheutti jotain hyvää, niin laadun tarkkailuun on myös tässä pienpanimoiden sarjan isoisessa panostettu sittemmin paljon.

– Avainasemassa on se, että laatua pitää pystyä tarkkailemaan itse muutenkin kuin maistamalla. Meillä se perustuu kahteen: otamme näytteet kaikista tuotteista riittävällä taajuudella ja seuraamme niitä. Jos jotain tapahtuu, vertaamme tuotantoprosessin keittopöytäkirjoihin, joihin on kirjattu tarkasti kaikki astioiden pesuajoista lähtien, toimitusjohtaja Matti Heikkilä avaa laadunvarmistuksen prosessia.

Heikkilä huomauttaa, että prosessi on pitkällinen: jos jossain tankissa on kontaminaatiota, vie aikaa, ennen kuin sen saa puhtaaksi.

– Sitä saa tiskata monen monta kertaa! Yhdessä tankissa oli tasku, jota ei pystynyt pesemään, jouduimme lopulta rakentamaan tankin uudelleen. Kesti pitkään ennen kuin tajusimme, miksi sitä ei saanut puhtaaksi, ja korjasimme sen syksyllä hitsaamalla näytteenottohanan uuteen paikkaan.

Tiukkojen toimien ansiosta Nokian Panimo on päässyt eroon asiakasreklamaatioista.

Uusia panimoita ja uusia oluita

Matti Heikkilällä on tuplarooli; panimon toimitusjohtaja on myös Suomalainen Olut ry:n puheenjohtaja. Hän sanookin seuraavansa uusien panimoiden vyöryä ”jakomielisesti”.

– On hienoa, että panimoita tulee, mutta samalla on pelko, että kaikille ei ole elinmahdollisuuksia pitkän päälle. Panimoita tulee hirveää vauhtia – mistä ne löytävät kanavat, että pystyvät myymään tavaraa?

Heikkilä ei usko, että harrastelijapanimoita mahtuisi monta Suomeen. Tosin niistäkin löytyy jo porilaisen Ruosniemen Panimon kaltainen hyvä esimerkki siitä, miten voi onnistua kun aloittaa kevyillä henkilöstökuluilla.

– Laskeva trendi kokonaismyynnissä ei vaikuta tähän buumiin. Sortimentti kasvaa eli ihmisillä on enemmän valinnanmahdollisuuksia. Jonain päivänä tulee raja vastaan, Heikkilä povaa.

Juuri sortimentin laajuus on myönteistä.

– On ilahduttavaa, että tulee uusia oluita. Suomalainen olut ry:n puheenjohtajana pidän sitä järjettömän hienona. Olutmarkkinat ovat muuttuneet täysin viidessä vuodessa: Suomen Paras Olut -kilpailun alkaessa 70 prosenttia siihen ilmoitetuista oluista oli lagereita, nyt taas 70 prosenttia on ale-oluita!

Heikkilän mukaan kaikille suomalaisille panimoille avoimessa kilpailussa näkee hyvin, mitä vuoden aikana tapahtuu. Myös kilpailevien panimojen lukumäärä on kasvanut viidessä vuodessa, viime vuonna mukana oli jo 23 panimoa.

Matti Heikkilä (Nokian Panimo)

Nokian Panimon toimitusjohtaja Matti Heikkilä: ”Olutmarkkinat ovat muuttuneet täysin viidessä vuodessa!” Kuva Lauri Ronkainen

”Kun Suomi täyttää satayks, Suomessa on yli 101 panimoa!” Jussi Laukkanen

Paikallisuudesta pienten valtti v. 101?

Nokian Panimon Matti Heikkilä toteaa, että jos hän itse harkitsisi nyt, perustaako panimo, hän miettisi, onko enää oikea hetki vai ovatko markkinat jo penetroituneet.

– En halua maalata piruja seinille, se sotisi ajatteluani vastaan, olen olutkulttuurin laajentamisen puolesta!

Saimaan Juomatehtaan Jussi Laukkanen ennustaa puolestaan, että riittävän pienille panimoille on tilaa.

– Kyllä Suomeen yli sata panimoa mahtuu. Kaikki on kiinni panimoiden koosta ja kokonaismarkkinan kehittymisestä. Kun tulee lisää pienpanimoita, saamme yhdessä kasvatettua kokonaismarkkinaa. Ennustan, että kahden vuoden päästä Suomessa on yli sata panimoa. Kun Suomi täyttää satayks, Suomessa on yli 101 panimoa! Se kertoo, että meillä olutkulttuuri voi hyvin ja kehittyy, Laukkanen profetoi.

Laukkanen uskoo paikallisella tasolla operoiviin pienpanimoihin.

Myös Mikko Salmi lämpenee ajatukselle.

– Paikallisuus ja sen arvostaminen on uutta Suomessa. Esimerkiksi Seinäjoella paikallisuus on noussut ihan muutamassa vuodessa. Jos suomalaiset ovat oivaltaneet paikallisuuden arvon ja haluavat pitää siitä kiinni, se voi kannattaa pikkupuljuja. Jos alamme tajuta, että meillä on näin hyvää kamaa, juodaas tätä. Lähiruoka-ajatus toimii oluessa hyvin: tuore olut on parasta. Se ei ole muuttunut, että olut pitäisi juoda niin lähellä panimoa kuin mahdollista, Salmi sanoo.

Kasvavaa panimomäärää voisi siis kannatella vahva paikallisuus.

Teksti: MARIAANA NELIMARKKA

JAA KAVERILLE.

Kirjoittaja

olutpostimestari
Scroll Up